- Kiroilla... Eikä dartsissa, eikä biljardissa eikä koripallossa...Vastasin ohjaajan kentän sivusta esittämään kysymykseen. Turhautti. Pelini ei sujunut niin kuin olisi mielestäni pitänyt ja kirosanat nyt vaan karkailevat silloin. Ei niille mahda mitään kentällä sen paremmin kuin sen ulkopuolellakaan, jos joku tekemisessä mättää.

En osannut puolustaa enkä myöskään mättänyt maaleja - mikä hyöty minusta sitten muka oli kentällä tässä kolmea kolmella vastaan pelissä? Kannustaminenko minun päätehtäväni oli? Sen kyllä osaan sekä vaihdossa että kentällä - puhuminen muuten on parannettavissa, myönnän. 

Huomasin itsekin, että nyt muuten alkaa tunteet läikkyä yli. Vaihdon sopivasti tullessa kannustin muita ja seuraavaksi kentällä olikin minun vuoroni kyyristyä aloitukseen - jonka kauhoin meille. Päättäväisyydellä. Terrierinä olin heti hyökkäämässä, puolustuksen apuna toki olisin voinut enemmän olla tarvittaessa, mutta let´s face it: olen erään entisen sählyryhmämme ohjaajan sanoin vanhan liiton naisia - pelaaminen on pääasia, kunnosta viis, juostaan vain tarvittaessa. Eli suomeksi sanottuna en voinut olla auttamassa puolustuksessa, koska kuntoni on jotain, jota ei saa sanoa... Hyvä puoli tässä juoksuni säätelyssä on se, että joskus pääsen yllättämään vastustajan tekemällä yks kaks nopeita liikkeitä.

Paransin peliäni, etenkin puolustuspäässä. Maalit jäivät nyt vain johonkin hassuun yhteen, kahteen - mutta olenhan aina ollut enemmän puolustaja. Nykymallin NHL-puolustaja, joka mättää pisteitä... Minun vahtivuorollani ei tosin myöskään maaleja tehdä - ja senkös takia nyt tiistaina korpesikin, kun tehtiin... Tappio tuli ja ehdin jo mätkähtää selällenikin, mutta koska harjoitus tekee mestarin, selvisin vammoitta. Vaikka pelini loppua kohden paranikin, en ollut tyytyväinen ja hämmästytin ilmeistä päätellen pelikaverit ja osittain myös itsenikin toteamalla pukukopissa, että en ole ansainnut lämpöä huonon pelin jälkeen; en siis laittanut pitkiä kalsareita collegehousujen alle ja läksin kävelemään bussipysäkille niine hyvineni. (Takki oli. Pipo oli. Hanskat oli. Kengät oli. Sukat oli. You get the drift? Ainoastaan välihousut puuttuivat.) Toteamukseni jälkeen jatkoin "jos tulee kylmä, pitää sit vaan juosta." En tiedä, kumpi pelikavereita hämmästytti enemmän - se, että en ollut mielestäni ansainnut lämpöä (hehän kannustivat vastavuoroisesti minua pelatessa) vai se, että aioin juosta...