...paluu virtuaalimaailmaan. Viimeisen kuukauden aikana en ole oikeastaan ehtinyt tehdä muuta kuin etsiä töitä ja opiskella. Tai siltä ainakin tuntuu. Energiaa ei ainakaan ole ollut kirjoittamiseen, vaikka lukea jossain välissä on ehtinytkin jotain. Työhaastattelujakin on ollut, mutta ei ole tärpännyt. Turhauttavaa. Onneksi on koulu;)

Kohta koulukin on kuitenkin ohi. Enää lopputyö palauttamatta ja sitten 8.5. saadaan ehkä/toivottavasti edes jonkinlaiset paperit siitä, että tällaiset graafisen alan erikoistumisopinnot on kahlattu läpi. Mukavaa ja mielenkiintoista on ollut, ei sen puoleen. Ja uusia tuttavuuksiakin on löytynyt. Katotaan jääkö ne pysyviksi tuttaviksi vai vain ohimeneviksi. Ainakin vissiin oli jotain suunnitelmaa yhteisistä lopettajaisista, katotaan miten käy ja missä mennään. 

Niin, siis vielä työrintamalta. Kävin neljässä haastattelussa, mutta ei tärpänny. Yhdessä kävin jopa Kuopiossa asti ja se vaikuttikin ihan mielenkiintoiselta paikalta, paikalta, jossa olisin voinut viihtyä ilmapiirinsäkin puolesta ja se taas olisi tarkoittanut sitä, että olisin 110-prosenttisen varmasti tehnyt parhaani töissä. Mutta kun ei niin ei. No, sen jälkeen on lähetelty taas hakemuksia, ensimmäiset samana päivänä (varmuuden vuoksi). Ehkäpä jonnekin pääsisi haastatteluun. Mutta millainen on vakuuttava työnhakija? Katsekontakti on kohdallaan, olen ihan asiallinen, siististi pukeutunut, en yritä salailla mitään, en mumise... Mitä puuttuu? Meikit. En meikkaa. Piste. Ihan käytännön syistä - en näe suhrata niin tarkasti ilman lasejani. Sekö tässä mättää? Luulisi, että olisi parempi olla yleissiisti vaikutelma kun toinen vaihtoehto on se, että näytän joltain suttuiselta elävältä kuolleelta. Okei, ehkä vähän kärjistetty, mutta kuitenkin. Onko tämä niin pinnallinen maailma? Toinen mahdollinen syy töihin pääsemättömyydelle on tietysti se, että en osaa small talkia, tai oikeastaan en osaa yhtäkkiä ruveta puhumaan jostakin aiheesta, oli se sitten vaikka niinkin hyvin tunnettu aihe kuin minä itse. Ja se taas johtaa joko siihen, että joko vapaamuotoinen kertomukseni itsestäni kuulostaa liian valmistellulta tai se kuulostaa liian harjoitellulta. Aika paha, ettenkö sanoisi... Mutta ainakin siihen puhumisjuttuun aion paneutua tästä eteenpäin enemmän. Katotaan miten käy seuraavan kerran...

Nyt lopputyön pariin...