Lähes 10 vuotta sitten Apu-lehti lanseerasi apureportteri.fi -palvelun, johon kansalaiset voivat lähettää omia juttujaan. Avussa oli näet huomattu, että lukijat kaipaavat tavallisten suomalaisten omia tarinoita ja keksittiin, että nämä puolestaan kaipaavat omaa yhteisöä, omaa sivustoa. Mielenkiintoisimmat artikkelit olisi tarkoitus nostaa painettuun lehteenkin ja maksaa kirjoittajalle palkkio tuotoksestaan. Mielestäni hyvänä kirjoittajana halusin kokeilla, kelpaisivatko tuotokseni moiseen, ja näin kävi.   

Loppujen lopuksi taisin kirjoittaa kolme tai neljä juttua. Yhtäkään ei taidettu Avun painetussa versiossa julkaista. Aiheet vaihtelivat tapahtumaraporteista (Ellinpäivät Juuassa, todennäköisesti vuonna 2007) elokuvien ja tv-sarjojen ikärajoihin, eli asioihin, jotka koskettivat minua todella. Jotain henkilökuvaakin taisin yrittää, Madonnasta. En muista enää. Ja törppö kun olin, en ollut tallentanut tekstejäni mihinkään muualle kuin Apureportteriin. Tai niin luulin, kun asiaan törmäsin aloittaessani tätä blogia uudestaan pitkän tauon jälkeen ja kävin läpi toimivia/toimimattomia linkkejä, kuvia ym. Huomasin, että apureportteri.fi -palvelua ei enää ole ja poistinkin linkit sen seurauksena mitä pikimmiten. Todennäköisesti olen huomannut asian joskus aiemminkin, ehkä jopa lopettanut sinne kirjoittamisen sen takia, mutta nyt huomasin myös, että esimerkiksi elokuvien ikärajoista kirjoittamaani reportaasiin tästä blogista ohjaava linkki kyllä vie apureportteri.fi -sivustolle, mutta se ei enää ole Avun hallussa eikä juttujamme löydy sieltä enää. 

Tänään kävin läpi sähköpostiani. Oli siis siivouspäivä. Ja kerrankin voin olla suorastaan iloinen huomattuani olleeni jossain asiassa väärässä. Kävi nääs niin, että kun huomasin, että apureportteri -linkit eivät enää vie sinne minne ennen, kahlasin läpi kaikki dvd-levyni ja muistitikkuni - ja niitä on paljon. Jouduin kuitenkin ikäväkseni toteamaan, että Apureportterissa julkaistuja juttujani ei ollut niille tallennettuna ja ennätin jo surkutella etenkin ikärajoja koskevan jutun katoamista. Se juttu keräsi muutamia mielenkiintoisia kommenttejakin aikanaan ja pidin itse sitä ehkä jopa parhaana tekstinäni, ellei ihan kautta aikain, niin ainakin sinä vuonna. Tänään siivousoperaation tuloksena löysin tämän ihanan kirjoitukseni. Täysin varma en tietenkään voi olla siitä, että se on juuri siinä muodossa kuin se apureportteri.fi -sivustolla julkaistiin, koska toimituksella oli kuitenkin oikeus muistaakseni hieman muokata niitä. Aivan tuollaisin, tuossa kyseisessä jutussa käyttämini sanavalinnoin en nykyään kirjoittaisi, jonkun verran olen hioutunut kirjoittajana. Nykyään kirjoittelen enimmäkseen joskus jopa pakinamaisia tarinoita tai tapahtumaraportteja, en niinkään asiatekstejä. Olen kuitenkin edelleen suht ylpeä tuosta tuotoksestani, joten julkaisen sen seuraavaksi myös tässä blogissa, siinä muodossa kuin sen sähköpostiini tallentamanani löysin. Muistakaa, kirjoittamisesta on seitsemän pitkää vuotta...

Ja jos joku kiinnostui enemmän apureportteri.fi -palvelun taustoista, Apureportterin kehittäjäksi itseään tituleeraava Matti Lintulahti on kirjoittanut siitä Mediablogissaan. Siinä kerrotaan melko kattavasti, mistä oli kyse.