Koira todellakin on ihmisen paras ystävä. Kyllä, väitän näin vakavalla naamalla, enkä pelkästään omien kokemusten perusteella vaan myös muiden. Tällä kertaa tämän ajatuksen kirvoitti esille sosiaalinen media. Monella karvanaamaystävällämme on omat sosiaalisen median sivut, joita seuraa pienempi tai suurempi joukko enemmän tai vähemmän innokkaita koirimusten ystäviä. Sivut ovat - tietenkin, eiväthän ystävämme osaa kirjoittaa (eivät ainakaan harrasta sellaista, mitä me ihmiset ymmärtäisimme kirjoittamiseksi) - kunkin koiran/koirajoukon ihmisystävien ylläpitämiä. Ja tässä piileekin vaara. 

On nimittäin olemassa vaara, että sivu perustetaan ihan vaan perustamisen vuoksi, ts. koska halutaan, että oma koira saa omat 15 sekuntia julkisuudessa. Ok, ihan ymmärrettävää. Voi jopa olla, että koira saa parikymmentä - sata seuraajaa sosiaalisen median sivulleen: ihmiskirjurin ystävät ja sukulaiset. Mutta jos haluat, että koirastasi tulee julkimo. Silloin myös kirjurilla on oltava taitoa. Ei riitä, että kuvat ovat mainioita, jos tekstipuoli puuttuu. Ei riitä, että tekstipuoli on mainio, jos kuvat epäonnistuvat. Kuten kaikessa, jos haluat, että menestyt, kaiken on oltava tasapainossa.

Nostan tässä esille erityisesti kolme eri sosiaalisen median sivustoa, jotka on omistettu koirille. Tarkemmin sanottuna Facebook -sivustoa. Koska haluan jakaa löytämäni hyvän, kerronpa tässä nyt sitten niistä. Vaikka moni onkin varmaan jo tutustunut varsinkin Makkosen poikiin ja Kyösti von Persiöön, Kiksi ja Pulli ovat varmastikin tuntemattomampia suuruuksia.

Makkosen pojat. Voi pojat. Ma mista alkaisin tarinan tän. Makkosen poijjaat tais olla ensimmäisiä seuraamiani koirien lärvikirjasivustoja, ellei ensimmäinen. Pulli on sitten se toinen, joka kilpailee ykkössijasta kategoriassa "Kuka sai Malisen huomion ensin". Makkosen pojat olivat alunperin kolme kääpiösnautseria (Wilho, Masa ja Arvo), jotka sittemmin saivat vielä pikkuveljen, Oivan. Pojilla on oma Facebook -sivu, oma Instagram ja onpa heillä myös oma verkkokauppa omilla verkkosivuillaan. Aivan. Pojat on tuotteistettu, mutta ei kuitenkaan ylituotteistettu. Ja miksipä ei, jos kerta ihmisiä kiinnostaa ja omistaja saa vielä ainakin osan elannostaan tällä tavalla (valokuvausta...). Tätä ei siis pidä ottaa mitenkään negatiivisena kommenttina, vaan oikeasti ihailen ihmistä, joka osaa tehdä tuollaista. Olenpa tavannutkin pojat, kun he olivat vielä kolmestaan (kera ihmistensä, tietty), kiertueella Joensuussakin. Aikamoisia velikultia. Muutama kuva tuli napattua, mutta nyt en löydä niitä tähän hätään mistään. Vaikka väsy alkoikin jo painaa illan painuessa myöhempään, varsinkin eräs heistä, muistaakseni Masa, oli hyvinkin sosiaalinen. Ja tuskinpahan heitä kiertueella käytettäisikään, jos he eivät siitä vähääkään tykkäisi. Sellainen kuva miulle jäi. Mutta se heistä, jos haluatte lisätietoja, niin googlettakaapa Makkosen pojat niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Nyt vähemmän tunnettuihin hahmoihin.

Amerikanbulldoggi Kyösti von Persiö on myös melko suosittu Facebookissa. Hänen sivullaan oli tätä kirjoitettaessa 44 502 tykkääjää. Kyöstistä en muista, milloin aloitin häntä seurata, mutta sen tiedän, että hänkin on saanut ajan myötä seuraa: sekarotuinen Hilppa on ilmaantunut seikkailuihin mukaan - mm. ihailemaan Tätiä yhtä varauksetta kuin Kyösti. Sivua päivitetään melko ahkerasti ja mikä siitä tekee ehkä parhaan näistä läpikäymistäni sivuista, on kuvan ja tekstin saumattomuus. Ja murre. Kyöstin ja Hilpan kirjurilla, Äitillä, on silmää sille, millainen teksti mihinkin kuvaan tarvitaan, että ihmisten suupielet vetäytyvät väkisinkin ylöspäin. Eipä siis ihme, että Kyöstillä on jo vientiä "oikeassakin" mediassa, kuten tämä Voicen juttu osoittaa. (Muuten, ihan sivuhuomautuksena on sanottava, että tulipa yllätyksenä tuo, että Kyöstillä on enemmän Facebook -seuraajia kuin Makkosen pojilla: Makkosilla on tätä kirjoitettaessa 31 289 seuraajaa. Mutta Makkoset ovatkin levittäytyneet laajemmalle vyöhykkeelle Internetin ihmeellisessä maailmassa... ;) ) Oikeastaan vähemmän tunnetut koirat alkavat siis vasta seuraavasta.

Pulli on... Pulli. Veikkaanpa, että Pulli oli se ensimmäinen, jota aloin seurata lärvikirjan koirimuksista. Pullissa viehättää hänen elämänilonsa ja omat ei-niin-mukavat tapansa, joille jo vanhempi herraskoira ei mahda mitään. Kirjoituksista paistaa läpi Pullin osakseen saama varaukseton rakkaus elämän iloissa ja suruissa. Pulli on kohta 14 -vuotias hullistelijakoiro, joka leimailee tyynyjä ja päiväpeittoja ja nautiskelee piimiruokaa. Hän nauttii maksimaalisesti Mummon seurasta ja ennättää pitää vain noin kolmen minuutin päivätorskia, koska koko ajan pitää joko vahtia Mummon touhuja tai jatkaa hullistelua mahdollisimman pian. Pulli on myös melko usein tyrmistynyt jostain asiasta. Varsin energisen oloinen tapaus siis, kaikesta huolimatta. Pullin sivustolla on vain 2083 tykkäystä, tuntemattomasta syystä. Harvenemaan päin olevat päivitykset ovat hauskoja ja vaikka Pulli ei puhukaan murretta (?), hänellä on sen sijaan aivan omia sanojaan, joihin ihastuin. Ja uskaltaisinpa väittää, että niin ihastutte työkin, jos määtte Pullin sivuu tirkkimään :) 

Sitten on Kiksi, jolla on harmillinen elämä. Voisin kuvitella, että Kiksi ei ole innostunut edes siitä, että tätä kirjoitettaessa hänellä on jo 15 433 tykkääjää Facebookissa ja jopa Iltalehti on tehnyt hänestä jutun.  Kiksi on australianpaimenkoira, joka on ilmeisesti lähes yllätetty hymyilemästä pari kertaa - kun Hörökorva ei ole lähettyvillä. Toinen lisä Kiksin laumaan on Jumi, josta Kiksi tuntuu pitävän - toisin kuin uusimmasta tulokkaasta, Hörökorvasta. Törmäsin tähän sivustoon ihan sattumalta, ts. taisipa olla lärvikirja, joka ehdotteli kaikenlaista. Aluksi en oikein lämmennyt, mutta pikkuhiljaa huomasin löytäväni itseni taas lukemasta Kiksin uusimmista harmituksen aiheista. Alun vastahankoisuuteni selittynee sillä, että en oikein ole mikään negatiivisuuden suurin ystävä vaan päinvastoin - en nyt suorastaan yritä tietoisesti nähdä positiivisia puolia kaikissa asioissa, vaan yksinkertaisesti näen. Yrittämättä. Lähestulkoon joka asiassa. Kiksin seuraajaksi minut kuitenkin houkutteli juuri pääasiassa hänen ainainen negatiivisuutensa. Ja se, että hän on australianpaimenkoira. On vaan jotenkin niin hauskaa seurata, mistä Kiksi seuraavaksi "saa Kiksit" ts. mistä Kiksi seuraavaksi hermostuu joko Hörökorvalle tai ihmiselle. Tai mitä Kiksi seuraavaksi keksii ehdottaa joko ruokaan tai Hörökorvan myymiseen liittyen. Tällä sivustolla kuvat ja tekstit käyvät myös todella hyvin yhteen, aivan kuten Kyöstillä, mutta erotuksena on vaan se, että kun Kyöstin sivusto pääasiallisesti suorastaan pursuaa iloa, täällä Kiksin elämä on sen mielestä hyvinkin harmillista - ja sen ihan tuntee :D Siis todella hyvin toteutettu tekstin ja kuvan yhteisvaikutus. 

Mikä näissä sitten viehättää? Päähenkilöillä on tietenkin osuutensa asiaan, mutta kun sivun ylläpitäjä ts. "ihminen", "Äiti" tai muu apulaiskirjuri osaa homman hyvin, ollaan jo hyvissä lähtökuopissa. Tarvitaan enää vain muutama kourallinen ihmisiä, vaikka ystäviä ja sukulaisia, että päästään alkuun fanijoukon kasvattamisessa ja kas, kohta he suosittelevat sivuja tuttavilleen ja sukulaisilleen. Ja kohta lärvikirja suosittelee sivua koirista kiinnostuneille, eikä tarvita kuin että murto-osa näistä tutustuu sivustoon ja alkaa tykkäämään siitä. Mutta nyt eksyin aiheesta. Viehätys? Rakkaus koiria kohtaan. Rakkaus eläimiä kohtaan. Rakkaus hyvää tekstiä ja kuvia kohtaan. Tai ellei ole mahdollisuutta hankkia omaa koiraa syystä tai toisesta, seurataan muiden koirimusten elämää. Syitä on yhtä monia kuin seuraajia/tykkääjiä/satunnaisia surffailijoitakin. Ja jokaiselle varmasti löytyy jotain. Tässä nyt muutama esiteltynä.