Dodiin. Nyt sitä on sitten oltu jo kolme viikkoa töissä. Ja kaksi päivää siitä on kulunut maatalouskoulutuksissa. Ihan kivaltahan tuo työ ja paikka vaikuttaa. Nuorimpana sitä joutuu tekemään kaikenlaisia hommia, mutta kyllähän tuon ihan ymmärtääkin, toisaalta. Ja toisaalta taas on ihan kiva vaan, että on hommia. Ei sitä ihan toimettomana halua istua, kotona eikä töissä. Aina pitää olla jotain tekemistä...

Mikä tärkeintä, eka palkkakin ennätti jo tulla. Pienehkö tosin, kun kuukausi jäi vajaaksi, mutta kuitenkin. Kyllä kutkuttaa... Raaskin peräti jo ostaa itselleni leivänpaahtimen, jota kyttäsin kaupoista jo monta viikkoa;) Kriteerit olivat kovat - ihan tavallinen leivänpaahdin, joka ei kauheasti riitelisi värillään muiden keittiön koneiden (valkean mikron ja keltaisen kahvinkeittimen) kanssa. Eikä hintakaan saisi ylittää viittätoista egeä, sillä ei nyt tavallinen leivänpaahdin saa maksaa sen enempää. Kiertelin vielä ostopäivänä katselemassa useammankin kaupan, mutta ei siellä ollut kuin jotain YLILUONNOLLISIA ja YLIHINNOITELTUJA leivänpaahtimia, joissa oli kaikenmaailman turhia krumeluureja, kuten sulatus-mahdollisuus ym...No thanks. Päädyinpä sitten sinne, josta ekankin kerran katsoin leivänpaahdinta, ja tein kaupat. Ihan perusvalkoinen masiina, vajaat 13 egee. Ja takuutakin 2 vee, vaikka ohjekirjassa luki 1 vee... ;) Ahkerassa käytössä on jo ollut, kannatti kytätä. Nyt vain miettimään, joko raaskis ostaa dvd-soittimen, vai vieläkö kytistäisi sitä, että tallentava dvd-vhs-yhdistelmien hinnat laskisivat. Ei oikein kehtaisi tuolla vhs-kasettikokoelmallakaan heittää vesilintua, kun niin pitkään on mennyt niiden keräämisessä ja ennen kaikkea, hynää.

Pitäisi päättää, onko pääsiäisen pyhät kaupungissa vai maalla... Vaikee päätös - not! Ensinnäkään, kaupungissa ei oo tekemistä, ja toisekseen, maalla on kaikki elukat. Eli siis koirat, aikuiset ja pennut. Ja ilmeisesti ekat pois lähteneet pennut tulevat jo käymään ensi viikolla. Pääsiäisen sukutapaaminen ;) Tai mistäs sitä tietää, mutta kuitenkin, kivempaahan se noiden jäljellä olevienkin koirien kanssa on peuhata, kuin kuljeksia päämäärättömästi kaupungilla. Semmottista...