Ikäkriisi, pituuskriisi, painokriisi, työttömyyskriisi... Voisi kuvitella, että minulla olisi kaikki nämä. Kolmenkympin rajapyykin ylittäminen ei kuitenkaan hetkauta mitenkään, semminkin kun ikäkriisin tapainen oli jo kolmisen vuotta sitten, hieman etuajassa :) Pituuskriisi... No, sanotaanko, että olen jo hyväksynyt lyhyyteni sikäli, että näin nyt vaan on päässyt käymään, osin omasta ja osin varmaan perimänkin syystä. Painokriisi...Noh, sellaista ei olekaan :) Viimeiseksi mainittu sen sijaan on koputellut takaraivossa jo viimeiset pari kuukautta. Se on pahin.

Luulisi, että olisin jo tottunut työttömyyteen, sen verran sitä on tullut jo maisteltua. Tavallaan siitä on tullut jo ikävää rutiinia, josta ei jaksa ottaa pulttia. Muuten kuin ihan alussa, tai ennen alkua. Rehellisesti sanottuna kaikista pahinta on juuri aika ennen työttömäksi jäämistä, mukavan työpaikan jättämisineen. Ennen muuta kuitenkin epävarmuus tulevasta. Minkäs sille mahdan, luonteeseeni kuuluu se, että pidän kaikesta varmasta. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että on pitänyt yrittää alkaa pihistellä kaikesta mistä voi, että on varaa elää ainakin kuukausi töiden päättymisen jälkeen. Sitä kun ei tiedä, kuinka pitkään kassan käsittely vie aikaa...

Ristiriitoja aiheuttaa se, että on tulossa joulu. Vaikka ainakin minulle henkilökohtaisesti tärkeintä on yhdessäolo lähisukulaisten kanssa ja rauhallinen yhteiselo pelien, syömisen, hautuumaalla käymisten ym. kivan merkeissä, haluan jakaa "yltäkylläisyydestäni" muille. Eli ostaa lahjoja. Vaikka en itse niitä hirveästi saisikaan. Ja säästäminen + lahjojen ostaminen on aikamoinen yhtälö... Onneksi olen kaukonäköinen ja aloitin lahjojen hankkimisen jo lokakuussa. Auttaa jonkin verran :)

Jonkin verran olen jo laittanut työhakemuksia plus tietty ilmaissut mielenkiintoni nykyisen työnantajan mahdollisesti tulevaisuudessa avautuviin tehtäviin. Olen päivittänyt monet hakemukset, jotka on joskus tullut laitettua jonnekin. Olen päivittänyt CV:ni. Olen hoitanut "suhteita". Yrittänyt pitää yllä toivoa tulevasta. Ja uskoa itseeni, kykyihini ja siihen, että joku muukin on noteerannut ne.

Nyt ei auta muu kuin keskittyä viimeisiin työviikkoihin tehden parhaansa ja siinä sivussa lukea Työ-ja virkamiesoikeuden kurssin tenttiin. Alku on hyvä, toivottavasti myös tentin lopputulos. Sen jälkeen voi keskittyä jouluun ja uuteen vuoteen, ja ensi vuosi aloitetaan sitten puhtaalta pöydältä monessa mielessä.