No niin, nyt se sitten on tapahtunut. Lopullinen vastarintani on murtunut. Aloitin bloggaamisen.

Ai mitäkö vastaan se vastarinta oli? Noh, vaikka tietojenkäsittelijä olenkin, oon aina suhtautunu tietyllä varauksella uusiin asioihin. Esimerkiksi vuonna 2004 olin vielä sitä mieltä, että en tarvitse muistitikkua mihinkään, kyllä korpuilla ja rompuilla pärjää. Vuonna 2006 olin helisemässä muistitikkuni hajottua- jouduin olemaan kokonaiset 2 vkoa ilman tikkua! On se vaan niin kätevä kapistus...

Muutenkin taidan olla vähän hitaasti syttyvä atk-tyyppi. Vielä vuonna 1998 melkein inhosin atk:ta...Periaatteesta varmaan. Tai mitä vaan, kyllä minut tuntevat ehkä ymmärtävät. Tai sitten eivät. Siihen nimittäin liittyi sellainen tapaus, että luokkamme oli ala-asteella eräänlainen koekaniiniryhmä, jolle kokeiltiin kaikenlaista. Meille tuli ensimmäisenä tietokoneet, joita opettaja sitten yritti saada meidät innokkaina käyttämään. Ja minähän en innostunut. Lieneekö ollut kapinointia auktoriteetteja vastaan vai erilaisuushakuisuutta (tutut?), mutta aloin suorastaan inhota niitä kapistuksia (paitsi välitunneilla, kun sai pelata...).

Koneiden käyttämisenhän tunnetusti oppii käyttämällä niitä, joten opettaja määräsi, että kaikki tehtävät täytyy tehdä tietokoneella..Hah! Siitäkös vastarintani vain yltyi.Niin pahaksi, että kun pääsin ala-asteelta, en suurinpiirtein koskenutkaan tietokoneisiin ennen lukion viimeistä luokkaa...Ja sitten kiinnostuin media-alasta ja atk:sta. Viimeisin tutkintoni oli tietojenkäsittelyn tradenomi. Että näin täällä päin.