Kaikenlaista sitä oppii, joka päivä uutta. Eilen opin, että on olemassa myös väärä tapa heittää löylyä saunassa - minun tapani ;( En ole edes pitänyt sitä mitenkään omituisena tyylinä, mutta ilmeisesti se on, kun pikkusisko eilen siitä huomautti ;)

Oikeasti mulla on jokin ihan ihmeellinen taipumus tehdä helpoista asioista vaikeita ja vaikeista helppoja - kaikki piti joskus tehdä päinvastoin kuin muut, ja nyt sitä vaan tulee tehneeksi päinvastoin aivan automaattisesti, vaikkei edes yrittäisi. Usein siitä on hyötyä, kun näkee jotakin mitä muut eivät, ja keksii uusia ratkaisuja ongelmiin, mutta joskus, aivan yksinkertaisimmissa asioissa siitä on vain haittaa...Kun kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta ;) 

Mitä oppimiseen tulee, olen alkanu nähdä itseni usein toisten silmien kautta. Se on uutta. Aiemmin en juurikaan välittäny, mitä muut ajattelivat minusta, mutta nyt se alkaa näköjään vanhuus vaivata ;( Ehkä se johtuu työelämään astumisesta, ehkä jostain muusta. En tiedä. Tiedän vain sen, että joskus havainnot ovat omasta näkökulmasta aika outoja ja sitä alkaa ihmetellä, että näinkö minä tosiaankin olen tehnyt? Toisaalta se on hyvä asia, kun voi alkaa korjailla vääriä toimintatapoja, mutta toisaalta taas huono - entä jos menetän siinä samalla jotakin itsestäni? Jos vahingossa "korjaankin" jotain oikeaa, jotain, joka on ollut minulle plussaa ja vahvistanut asemiani maailmassa?

Mutta nyt eksyin aiheesta, eli oppimisesta. Oon aina pyrkiny olemaan mahdollisimman avomielinen uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Joistakin se ei ole saattanut tuntua siltä, ainakaan ihmisosuuden osalta, koska en juurikaan ole puhellut avomielisesti tuntemattomille ihmisille vaan oon seuraillu aikani, millanen tyyppi itse kukin on, ennenkuin alan avautumaan. Sekin on muuttunut, omasta mielestäni ainakin, mutta muutos on yhä kehitysvaiheessa... Siis joka päivähän voi oppia jotain uutta, ja se olisikin varsin hyvä ohjenuora loppuelämälle. Tai edes joka viikko jokin uusi asia, jos tuo joka päivä alkaa ahdistamaan;) Sitähän kehittyisi varsinaiseksi monitaituriksi, valitsee kumman tahansa. Kun sitten vaan pääsisi esittämään ja käyttämään taitojaan jossain oikeasti hyödyllisessäkin... Mutta sehän taas on vaan omasta itsestä kiinni. Pitäs vaan aukasta suunsa useammin ja mieluiten oikeissa paikoissa, niin josko niille taidoille sitten käyttöä löytyisi...