Pipsa Päästäräkin puhelinpelko       

Kirj.K. Malinen

Olipa kerran pieni yhteisö, jossa työskenteli jättiläisiä ja kääpiöitä. Eräs kääpiö, Pipsa Päästäräkki, ^pelkäsi puhelimia. Tai ei suorastaan pelännyt, mutta että hän olisi ollut valmis vastaamaan puhelimeen, hänen olisi ollut tiedettävä SANATARKASTI, kuinka vastata. Ja sitten vielä ylitettävä se pahin kynnys: vastattava ensimmäisiin kolmeen puheluun…Mutta mikäs hätänä? Pikku Pipsanhan olisi vain tarvinnut kysyä joltakin, kuinka puhelimeen SANATARKASTI vastataan. Hätä oli suuri, vaikka siltä ei tuntuisikaan sinusta, eikä minusta. Pikku Pipsa nimittäin inhosi pyytämistä. Ja pyytämistähän neuvon kysyminen oli, joten hän ei voinut kysyä keneltäkään, kuinka puhelimeen SANATARKASTI vastataan…Ainakaan näin yhteisöön juuri tultuaan. Kaikkihan olisivat pitäneet häntä tyhmänä. Tosiasiahan on, että niin ei tietenkään olisi tapahtunut, eihän? Pikku kääpiö vain oli omien luulojensa vanki. Vaikka hän yleensä ajattelikin, ettei muiden mielipiteillä ole mitään väliä, nyt tuli stoppi. Nyt hänestä tuntui, ettei tyhmiä kysymyksiä saanut esittää. Ei missään nimessä.

Tiedättekö mitä? Pikku Päästäräkki oli väärässä. Pikkuisen, hernekeppivartaloisen Päästäräkin olisi vain pitänyt kysyä. Eikä ajatella mielessään, että on jonkun aikoja sitten tapahtuneen asian vika, että hän ei kysy. Ei. Pikku kääpiön olisi pitänyt kysyä, eikä antaa mielikuvituksensa laukata. Mielikuvitus, vaikka onkin hyvä juttu, on joskus myös haitaksi. Pikku Päästäräkin olisi pitänyt vain mennä päivä kerrallaan ja kysyä, jos tulee jotain outoa eteen. Oudointa hommassa on se, että Pipsa Päästäräkki oikeasti osaa vastata puhelimeen. Ja vieläpä hyvin. Hän jopa osaa puhua puhelimessa. Miksi hän nyt sitten ei osannut? Koska hän antoi mielikuvituksensa laukata liikaa ja kuvitteli, että jättiläiset pitäisivät outona, jos kysyisi kuinka vastata puhelimeen… Vaikka tosiasiassahan tämä ei ole totta, senhän me kaikki tiedämme. Jopa pikku Päästäräkki. Nykyään. Pysähdyttyään ajattelemaan.