Kävelin puiston halki. Pysähdyin. Kyykistyin ja kaivelin puhelimen taskustani. Sihtailin, mittailin ja kuvasin. Kuulin jonkun pysähtyvän selkäni taakse, mutta en antanut sen häiritä. 

"Mitä sää oikein kuvaat?" Vilkaisin olkani ylitse ja kohtasin vanhemman rouvan ihmettelevän katseen. Mies näytti yhtä ihmettelevältä vieressä. "Vain pisaroita, en sen kummempaa", vastasin ja käännyin jatkamaan paremman kuvakulman etsimistä. "Miten tommosta ees huomaa kuvata?" Otin kuvan. "Todella kaunis, sun pitäs lähettää toi televisioon siihen sääosioon." "Enpä tiiä, saa nähdä". "Ihan oikeesti." Ja he jatkoivat matkaansa. Vaikka en paljon kuvaamiseltani katsekontaktia ottanut, kohtaamisesta jäi hyvä mieli - toivottavasti heillekin enkä jäänyt mieleen tylynä tosikkona. Tuntemattoman rouvan kuvaani kohtaan osoittamat ihastelut saivat kuin saivatkin aikaan sen, että lähetin sen sääkuvaksi. 

Kohtaaminen kaksi. Entinen työharjoittelun ohjaaja vuodelta kuokka ja kivi sattui kävelemään vastaan paikallisessa marketissa ja onnitteli vielä livenäkin syntymäpäivän johdosta. Muutama lause vaihdettiin, kunnes molempien oli mentävä omia menojaan. Tapani mukaan annoin toisen hoitaa kuulumisten kyselyt, vastailen mielelläni ja laveasti - ja jälkikäteen harmittelen, etten älyä kysyä toisen osapuolen kuulumisia. Tosin ihmiset yleensä kertovat ne kysymättäkin, mutta silti. Kysymättömyyteni ei tarkoita sitä, että en olisi kiinnostunut, ei suinkaan. Muistakaa se. 

Kohtaaminen kolme. Naisten koripallo-ottelu legendaarisella Joensuun urheilutalolla. Jo hieman vitsailuakin kahvion myyjältä, monta vuotta nähty samassa paikassa. Katajan miesten edustuksen pelaajia ja muita lähinnä nimituttuja yleisössä. Upea tunnelma: pelaajat antoivat kaikkensa, selostaja antoi kaikkensa, yleisö antoi kaikkensa. En muista yleisömäärää, mutta ainakin vaikutti siltä, että lehtereillä olisi ollut lähes yhtä paljon katsojia kuin parhaimmillaan aiemmin, eli lähes parisataa ellei ylikin. Ehkä koronarajoitusten höllentyminen vaikutti, ehkä ei. Joka tapauksessa toivoisin, että tällaista tunnelmaa koettaisiin jatkossakin. Upeaa. 

Saan energiaa näistä kohtaamisista. Korjaus: näistäkin. Kaikkia viikonlopun kohtaamisiani en ala tässä luettelemaan, ette jaksaisi lukea. Kaikki kohtaamiset ovat minulle tärkeitä ja toivon, että jokainen viikonlopun aikana kohtaamani ihminen, joka tätä lukee, tietää sen. Noh, nytpä ainakin tiedätte. Ja tietävät kaikki muutkin :D