Palaan noin vuoden takaisiin mietteisiini väärästä velvollisuudentunnosta.  Ajatukset karkasivat tähän aihepiiriin kotiin tavallista pidempää - ja siis eri - reittiä pyöräillessä. Tällä kertaa tosin ne sanoittuivat mielessä vääräksi vastuuntunnoksi, mutta... poteito, potaato. If You get my drift. 

Pysähdyin satamaan ihastelemaan auringon heijastumista tummasta, kimaltelevasta vedestä. Tuuli havisutti rantakoivujen lehtiä. Lenkkeilijä houkutteli koiraansa autoon, mutta koiraa olisi kiinnostanut jäädä haistelemaan tuulia - aivan kuten minä. 

IMG_20211019_162734cop.jpg?1634655281

Haistelin tuulia yllättävän pitkään ennen kuin joku piru olkapäälläni alkoi taas kuiskutella. "Jos olet pidempään ulkona, otat vilustumisriskin. Jos sairastut, et voi mennä töihin. Petät työkaverit ja työnantajan." Ja vielä - jos vilustumisen takia joudut jäämään pois töistä ja poissaolon syystä on myöhemmin puhe (koska siitähän on), Joku pääsee sanomaan "että voikin aikuinen ihminen käyttäytyä tyhmästi" tarkoittamalla sitä vilustu(tta)mista. Kukaanhan ei oikeasti kuvittele, että tahallani vilustuttaisin itseni, en usko. Koska olen minä, vastuuntunnosta kiitosta saanut, monelta taholta. Monesta asiasta. Mutta siitä huolimatta tämä Joku olkapäälläni yrittää saada minut uskomaan niin, ja saa aikaan sen, että useammin kuin kerran olen lähtenyt kesken kivan ulkoilukerran sisälle, kun on alkanut tuntua, että on aika - ei suinkaan kylmämisen takia, vaan edellä mainitun takia. Sen riskin, että voisi tulla kylmä. Voisin vilustua. Voisi tulla sanomista. Olen jättänyt menemättä seisomaan vesisateeseen ja vain tuijottamaan ylös taivaaseen. Olen jättänyt loikkimatta lehtikasaan. Olen uskonut toimivani viisaasti.

En kuunnellut sitä olkapäällä kuiskivaa heppua heti. Seisoskelin rantakivillä ja ihastelin intensiivisesti laineiden liplatusta ja auringon heijastumia veden pinnalla. Niin intensiivisesti, että tumman veden kimallus tuntui lähes hypnotisoivan minut. "Heräsin", kun koiran lenkkeilyttäjä kutsui koiraansa uudestaan ja sai kuin saikin sen houkuteltua autoon. Hyppäsin pyörän satulaan ja matka kotiin jatkui - rantojen kautta. Enää en pysähtynyt, mutta ajoin huomattavasti kiireettömämmin kuin yleensä. Sen sijaan pysähdyin reitin asfalttiosuudella huomattuani erikoisen lehden.

IMG_20211019_163801cop.jpg?1634655273

Mikä lie, mutta pysähtyminen teki hyvää.