sunnuntai, 19. elokuu 2018

Kuume, kuume

Matkakuume nostaa päätään. Lennot on varattu, hotelli on varattu. Lissabon -kortti on jo ajatuksissa tilattu :D Kotimaan kulku kaipaa järjestämistä. Osan voi tehdä lähiaikoina, osan vasta Suomeen palattua. 

Tuossapa päällimmäiset ajatukset syksyn tulevasta matkasta. Mitäkös sitten tunnen? Jännitän. Odotan. Uskon. Tiedän. 

Sekin vaikuttaa, että kohde on jo osittain tuttu viime syksyltä. Osaan luultavasti liikkua sujuvammin. Osannen jopa sanoa kiitos portugaliksi - ja johan sen olisin osannut viimekin syksynä, ellei se tilanne, jossa sitä eniten olisi tarvinnut, olisi ollut niin yllättävä. Voi niitä ihmisiä. Voi niitä rakennuksia. Voi niitä koiria. Oi joi joi ja voi voi voi. 

Vaikka nyt olenkin suunnitellut enemmän käyntejä tiettyihin kohteisiin tietyillä tavoilla, aion myös ottaa rennosti enkä vain juosta paikasta a paikkaan b. Siksi olenkin pidentänyt reissua päivällä viime vuoteen nähden. Toisaalta ajattelen suunnitelmista hieman ristiriitaisesti, sillä vaikka en ollutkaan juuri suunnitellut mitään viime syksyn reissuun, ennätin silti käydä kolmessa vai jopa neljässä kohteessa, enkä edes joutunut juoksemaan - päinvastoin, kun pysähdyin pidemmäksi aikaa, joudin miettimään työasioitakin... Mutta vakavasti ottaen, mitä väliä sillä on, että lähdet aamulla hotellilta klo kahdeksan ja palaat iltamyöhään, kun kaupunki on niin kaunis ja ihmiset niin rentoja ja ystävällisiä. Tekisi siis mieli olla tekemättä suunnitelmia. Ehkä kuitenkin teen jotain ja yritän sitten olla pitämättä niitä täysin lukkoon lyötyinä, niin että en stressaa niiden takia ja loman idea menisi siinä. Arrgggh... 

maanantai, 9. heinäkuu 2018

Testihenkilön kuulumisia

Testihenkilömme seuranta on jatkunut. Tutkijamme, jotka ovat kaikessa hiljaisuudessa seuranneet Testihenkilöä, raportoivat, että Testihenkilö on alkanut vihdoin myöntää sen, minkä on salaa tiennyt jo pitkään: joitakin sotia ei ole tarkoitettu voitettavaksi.

Kuulostellessa vaivihkaa Testihenkilön mietteitä on tullut ilmi, että hän on aina ollut erittäin ylpeä periksiantamattomuudestaan - hän on jatkanut, kun muut ovat luovuttaneet. Nyt hän on alkanut kuitenkin ymmärtää, että se ei ole joka asiassa hyväksi. Joissain asioissa on parempi antaa periksi. On valittava taistelunsa. Joillekin asioille pieni ihminen ei vaan voi mitään. Testihenkilö on raportoijan mukaan silmin nähden ärtynyt ja ahdistunut joutuessaan myöntämään, että hänkin on ihminen, joka vimmatusta tahdonvoimastaan huolimatta joutuu taipumaan. Tavallinen ihminen.

 

 

torstai, 14. kesäkuu 2018

Tervehdys

Monta monituista kertaa olen asiaa ihmetellyt. Monta monituista kertaa olen asian sivuuttanut. Lähes yhtä monta kertaa olen asiaa ääneen ihmetellyt. Mikä ihmisiä vaivaa?

Olen oppinut siihen, että tuttuja tervehditään, jos vaan satutaan huomaamaan toisensa. Olivatpa he sitten bussikuskeja, naapureita, luokkakavereita, opettajia, kantakahvilan työntekijöitä tai muita vastaavia. Olipa meillä hyvät välit tai huonot välit, tervehtiminen kuuluu asiaan. Se on kohteliasta. Se saa toisen tuntemaan itsensä ihmiseksi. Mene ja tiedä, vaikka se pelastaisi jonkun harmaan päivänkin. Tai ainakin saisi suupielet mutrulta vähän ylemmäs.

Viimeksi ajattelin tätä asiaa ehkä n.kuukausi sitten, kun kolumnisti sanomalehti Karjalaisessa tarttui tähän samaan asiaan. Mietin mielessäni, että on se vaan todellakin kumma, kuinka hankalaa se tervehtiminen on. Kuten hänkin muistaakseni kolumnissaan kirjoitti, eihän se paljoa maksa, jos vaikka tervehdit sitä kaupan kassaa tai linja-autokuskia, kun hänen kanssaan asioit. Vai maksaako? Joutuuko joku kenties maksamaan sanoistaan kotonaan jotain veroa? Tervehdys kuitenkin - näin kuvittelisin asiakaspalvelusta jonkun verran kokemusta hankkineena - saa sen bussikuskin taikka kassaleidin tuntemaan a) ettei tässä mitään liukuhihnahommaa olla tekemässä ja b) ihmismäisemmäksi. Ei niin kasvottomaksi. 

Mikäpäs tämän sitten nyt vihdoin kirvoitti kirjoittamaan kaiken kansan näkyville? Naapuri. Tai jo toinen sellainen viikon sisään. Itse asiassa, jos tarkemmin ajatellaan, kolmas. Tämä naapuri tasan tarkkaan näki, kun minä tulin pihaan ja tervehdin. Sainko mitään takaisin? En. Alkuviikosta toinen naispuoleinen naapuri, hieman tätä ensimmäistä vanhempi, jätti huomioimatta tervehdykseni. Ja sitten siihen positiiviseen naapurikokemukseen tämän tiimoilta: miesnaapuri, jonka kanssa meillä oli erimielisyytemme, tervehti takaisin, kun tervehdin häntä. Niin sitä pitää. Tapoihin nyt vaan kuuluu tervehtiä (sillä edellytyksellä, että huomataan toisensa), olipa itsellä huono päivä tai välit minkälaiset vaan. (Kysykää vaikka siltä lukion opettajalta, jolle jankutin huomenia jankkaamasta päästyäni - helpommalla pääsette, kun tervehditte! :) ) Ja sitä paitsi - kun näkee sen kauhean suuren vaivan, että tervehtii, oma mielialakin kohentuu kuin huomaamatta.

tiistai, 12. kesäkuu 2018

Raportti Testihenkilöstä

Väliaikaraporttien mukaan Testihenkilömme on havainnut tänään jotakin outoa. Vaikka hänellä ei ole itseluottamuksesta joidenkin mielestä puutetta ollut aikoihin - luultavasti ikinä, riippuen keneltä kysytään - hän raportin mukaan yllättyi tänään suuresti huomatessaan, että virallisista yhteyksistä tuttu henkilö puhutteli häntä hänen kutsumanimellään ja vieläpä tämän henkilön vapaa-ajalla. Tämä sai Testihenkilön häkellyksiin. 

Kysyttäessä Testihenkilö kertoi, että tuntuu todella hyvältä, kun joku, jonka tuntee virallisista yhteyksistä, huomioi sinut yksilönä eikä tuijota vain papereita. Tämä havainto ei ole syntynyt ainoastaan tämän päivän ja tämän Virallisen Henkilön vaan myös aiempien eri henkilöiden ja eri tapahtumien myötä, pikku hiljaa. Testihenkilön mukaan tuntuu esimerkiksi todella hyvältä, kun sinuun luotetaan ja se myös näytetään eleillä ja teoilla, olivatpa ne kuinka pieniä hyvänsä. Pienistä puroista suuret virrat, kuten hän kysyttäessä lausahti.

Tutkijoidemme mukaan Testihenkilömme on edellisessä väliaikaraportissa kerrotun mukaisesti alkanut luottaa ihmisiin ja muuttaa katsantokantaansa. Tämäkin lienee hänen mukaansa avartanut hänet näkemään ja huomioimaan tilanteet ja ihmiset eri lailla ja nyt Testihenkilö onkin jo varovaisen toiveikas ja pikkuhiljaa valmiimpi kaiken suhteen, jos Viralliset Ihmiset jatkavat tätä Epävirallisten Ihmisten, Testihenkilön Omien Ihmisten viitoittamaa tietä. 

perjantai, 11. toukokuu 2018

Testihenkilön häiriötila

Testihenkilömme rakastaa haasteita. Hakkaa mielellään päätään seinään. Vaivaa aivonystyröitään mielellään.

Kun asiat ovat pidemmän aikaa helppoja, Testihenkilömme menee häiriötilaan. Hän tuntee väläyksittäin ennen tuntemattomia tuntemuksia kuten turhautumista ja kateutta. Ja kuten raportit kertovat, nämä tuntemukset vain syventävät häiriötilaa, koska Testihenkilö ei pidä näistä tuntemuksista. Testihenkilömme on aina rakastanut huomiota ja jos hän tuntee tulevansa ohitetuksi olankohautuksella, hän on myrtynyt mytty. Hän on myös tottunut kantamaan vastuuta, ja ellei hän sitä saa, hän on myrtynyt mytty. Jos hän kokee jäävänsä huomiotta jossain hänelle tärkeässä asiassa, hän on myrtynyt mytty. 

Raporttien mukaan Testihenkilömme tiedostaa, että häiriötilaan on olemassa korjaustapa. Testihenkilö on päättänyt heittäytyä hurjaksi ja antaa elämän soljua päivä kerrallaan, päättänyt antaa vaan mennä tai hänen näkökulmastaan antaa periksi - koska kaikki muu on kokeiltu. Tuulimyllyjä vastaan on tapeltu tarpeeksi. Raportit kertovat, että Testihenkilö tiedostaa tämän ajatustavan mahdollisuudet ja uhat vallan hyvin ja on tehnyt SWOT -analyysin. Ja aikoo noudattaa tätä ajatustapaa huolimatta siitä, että olemme varoittaneet toisiin luottamisesta. Elämään luottamisesta. 

Testihenkilö aikoo myös avartaa katsantokantaansa. Etsiä erilaisia haasteita. Muuttaa suhtautumistaan. Historian valossa tästä koko touhusta ei tule helppoa, mutta sitähän Testihenkilö ilmeisesti haluaakin. Jäämme seuraamaan tilannetta.