Salamyhkäinen keisari

Heppu karkotetaan kotikylästään kansalaistottelemattomuuden takia. Melkoinen Hannu Hanhi kun on, tämä nikkaroija kohtaa keisarin ja putoaa jaloilleen. Yhtäkkiä hepun entisen kylän asukkaita aletaan vainota isolla kädellä.  Tavaran takavarikoinnilla alkanut välillä naurettavaksikin äitynyt vaino päättyy loppujen lopuksi, kun erinäistentapahtumien jälkeen ihmiset muistavat, kuinka tulisi käyttäytyä. Joukossa on voimaa, ja inhimillisyydessä puolensa…

Itsevaltiaista tuttujen hahmojen puolitoistatuntinen seikkailu ei oikeastaan edes tunnu seikkailulta. Tutuista hahmoista on onnistuttu karistamaan hauskuus miltei kokonaan ja Maraa ja Koivistoa lukuun ottamatta ainut naurunpyrskähdyksiä aikaansaava elementti elokuvassa on Paavon ja Saulin pikkutyttö. Elokuva on hidastempoinen ja mitäänsanomaton, vaikkakin toki hyväntahtoisuutta tähän pahaan maailmaan levittävä naamioleikki. Tuskin olen ainut, joka pettyi mentyään katsomaan elokuvaa. Lienenkö kadottanut lapsenmielisyytenijonnekin matkan varrelle, sillä lapsiin elokuva ilmeisesti kuitenkin uppoaa. Mene ja tiedä... Siinä tapauksessaon kuitenkin harhaanjohtavaa puhua elokuvasta koko perheen elokuvana.