Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi, kuinka vaikeaa ajattelu on? Tai itse asiassa ajattelu itsessään ei ole vaikeaa, sen kun vain pallottelee asioita mielessään. Vaikeaa on ratkaista, kuinka paljon ajattelua jokin asia tarvitsee tai ansaitsee. Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että ajattelun määrää ei ajatella. Ajatelkaahan.

Osaammeko luonnostaan ratkaista, kuinka paljon ajattelua jokin asia tarvitsee? Vai onko suurin osa pallo hukassa ajattelemiseen käytetyn ajankäytön kanssa? Luulisi, että maalaisjärjen käyttö olisi sallittua tässäkin asiassa – suuret ja ratkaisevat asiat vaativat paljon ajankäyttöä, pienemmät vähemmän. Siis luulisi. On sellaisiakin ihmisiä, joille käy päinvastoin - mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä perääntyy hyvästäkin asiasta. Eikö silloin olisi paras vain jättää asioiden ajattelu vähemmälle ja tehdä niin kuin ensireaktio tai vaisto sanoo?

Useimmiten ensireaktio on ratkaiseva. Ja oikea. Miksi sotkea sitä jollain suurella ajatteluprosessilla, joka pahimmassa tapauksessa tuottaa todella huonon ratkaisun, jota sitten jossitellaan jälkeenpäin? Ensireaktion perusteella tehdyt ratkaisut saa useimmiten peruttua, jos tulos ei miellytä. Toisaalta ei kannattaisi myöskään juosta suinpäin vaaraan. Ja toisaalta taas…Niin. Tässä tuli taas todistetuksi se, että ajattelemisen määrää on vaikea ratkaista.