Tää oli tarkotus pistää tänne jo aattona, mutta kun en ollut kotona, eikä teksti tietenkään ollu mukana... ja seli seli :) Mutta joka tapauksessa, joulutarina:

Oli synkkä ja myrskyinen jouluaatto. Maa oli sysimusta ja lumesta ei ollut tietoakaan. Kylänraitti oli hiljainen, pihahdustakaan ei kuulunut.

Tai hetkinen, ehkä sittenkin ? - Ei, se oli vain toiveajattelua. Yksinäinen kulkija jatkoi matkaansa sinnikkäästi etsien elämän merkkejä. Päin tuiskua tuivertavaa hän paineli hampaat irvessä etsien pilkahdustakin joulun hengestä. Hautausmaa lähestyi.

Kun kulkijamme astui portista sisään, hän hämmästyi. Tuhansittain muistokynttilöitä, jotka tuikkivat tuiskusta huolimatta. Paitsi että – hautausmaalla ei tuullut eikä tuivertanut ! Hautausmaa oli jouluisen rauhan tyyssija. Kummallista. Lunta tosin ei ollut, mutta myrskystä ei ollut tietoakaan ja kulkijamme tunsi rauhoittuvansa. Hän löysi etsimänsä vaikeuksitta, sytytti kynttilän ja hiljentyi käymään asioita läpi. Kun maailma oli parannettu, kulkijamme astui hautausmaan portista ulos. Kuunsäteet pilkahtelivat valaisten pikkupakkasessa kulkijan tietä. Pikkuruiset lumihiutaleet tipahtelivat hennosti kutitellen kulkijamme nenänpäätä. Hän hymyili. Pian hän koputti ovelle. Ovi avattiin ja kolme mustaa nenänpäätä saapui toivottamaan odotetun vieraan tervetulleeksi.

Talossa tuoksui vastakeitetty riisipuuro ja munavoi. Glögilasin haettuaan kulkijamme istuutui lattialle. Kimble-kamppailu oli valmis alkamaan – ja samoin joulu, toden teolla.