Matkakuume nostaa päätään. Lennot on varattu, hotelli on varattu. Lissabon -kortti on jo ajatuksissa tilattu :D Kotimaan kulku kaipaa järjestämistä. Osan voi tehdä lähiaikoina, osan vasta Suomeen palattua. 

Tuossapa päällimmäiset ajatukset syksyn tulevasta matkasta. Mitäkös sitten tunnen? Jännitän. Odotan. Uskon. Tiedän. 

Sekin vaikuttaa, että kohde on jo osittain tuttu viime syksyltä. Osaan luultavasti liikkua sujuvammin. Osannen jopa sanoa kiitos portugaliksi - ja johan sen olisin osannut viimekin syksynä, ellei se tilanne, jossa sitä eniten olisi tarvinnut, olisi ollut niin yllättävä. Voi niitä ihmisiä. Voi niitä rakennuksia. Voi niitä koiria. Oi joi joi ja voi voi voi. 

Vaikka nyt olenkin suunnitellut enemmän käyntejä tiettyihin kohteisiin tietyillä tavoilla, aion myös ottaa rennosti enkä vain juosta paikasta a paikkaan b. Siksi olenkin pidentänyt reissua päivällä viime vuoteen nähden. Toisaalta ajattelen suunnitelmista hieman ristiriitaisesti, sillä vaikka en ollutkaan juuri suunnitellut mitään viime syksyn reissuun, ennätin silti käydä kolmessa vai jopa neljässä kohteessa, enkä edes joutunut juoksemaan - päinvastoin, kun pysähdyin pidemmäksi aikaa, joudin miettimään työasioitakin... Mutta vakavasti ottaen, mitä väliä sillä on, että lähdet aamulla hotellilta klo kahdeksan ja palaat iltamyöhään, kun kaupunki on niin kaunis ja ihmiset niin rentoja ja ystävällisiä. Tekisi siis mieli olla tekemättä suunnitelmia. Ehkä kuitenkin teen jotain ja yritän sitten olla pitämättä niitä täysin lukkoon lyötyinä, niin että en stressaa niiden takia ja loman idea menisi siinä. Arrgggh...