Minua riivasi hillitön kilpailuvietti. Nyt enää kilpailuvietin poikanen. Siltä ja väliltä. Vaihtoehtoja on yhtä monta kuin ihmisiä, keneltä kysyy. Ongelma on juurikin tuo vaihtoehtojen moninaisuus. Väittäisin, että ei enää hillitön. - Mainiota.

Kilpailuvietti on osittain saanut aikaan sen, että voin väittää menestyneeni valitsemallani tiellä melko hyvin. Kilpailuvietti on osittain saanut aikaan sen, että en ole menestynyt surkeimmalla mahdollisella tavalla tässä suoritusyhteiskunnassa. Kilpailuvietti on saanut aikaan sen, että suoritan jopa vapaa-ajalla. Suoritan suoratoistopalvelujen sarjoja. Suoritan vierailuja. Suoritan museokäyntejä. Suoritan syömistä. Osaisinpa suorittaa rentoutumista.

Suoritan monta asiaa yhtä aikaa. Suoritan ristikoita samalla kun katson telkkaria. Suoritan urheilut samalla kun matkaan töihin. Suoritan syömisen samalla kun katson suoratoistopalvelusta elokuvaa. Se on tehokasta ja tehokkuudesta kiitetään.

Suorittaminen vaatii palautumista. Palautuminen vaatii resursseja ja mahdollisuuksia. Palautuminen vaatii yrittämistä, joka taas vaatii...kilpailuviettiä? Varsinainen noidankehä. Lomalla yritän olla suorittamatta - mutta huomaan välillä kuvien ottamisen karkaavan käsistä. Tässä ja nyt tämän eilisen rennon kuvan myötä päätän olla suorittamatta loppuloman aikana.