7.10.2011 jäänee mieleen päivänä, jolloin kävin elämäni ensimmäisen kerran katsomassa elokuvan sen ensi-iltana. Lisäksi oli lomaviikkoni viimeinen arki-ilta, muutenkin juhlimisen arvoinen päivä ja työnantajani tarjosi elokuvanautinnon kulttuuriseteleiden muodossa. Kertakaikkiaan mainiota :) Kunnian sai suosikkinäyttelijöitteni Krista Kososen, Kai Lehtisen ja Peter Franzénin tähdittämä Syvälle salattu.

Ympäristöasioita hoitava uralleen omistautunut juristi lähtee sukunsa entiseen kotikylään pelastamaan kylää sitä uhkaavalta tuholta. Matkaan lähtevät Julia Mannerlan (Krista Kosonen) itsensä lisäksi hänen 9-vuotias poikansa Niko sekä heidän rakas koiransa.

Majapaikka on varsinainen rotankolo, mutta eipä Julialla olekaan aikomusta pitkään siellä viipyä. Paikkaa vuokraava entinen opettaja Elias (Peter Franzén) kertoo Julialle ikivanhasta kansantarusta, jonka mukaan järvessä elää vedenhenki, jota on pitänyt lepytellä ihmisuhreilla. Tarina yhdistettynä Julian sekavaan elämäntilanteeseen, kylän tapahtumiin sekä pikkuhiljaa paljastuvaan suvun vaiettuun salaisuuteen aiheuttaa sen, että juristimme lapsuusmuistot alkavat kohota pintaan koetellen uskoa läheisimpiin ja myyttinen taru vaikuttaa muuttuvan todeksi.

Psykologinen trilleri. Sitä sanaparia voi harvemmin käyttää kuvaillessa kotimaista elokuvaa. Vaan nytpä voi. Eikä kehnompi lajityyppinsä edustaja olekaan. Paikoin Syvälle salattu vetää vertoja jopa amerikkalaisille ja brittiläisille lajisisaruksilleen, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vastoittain Kinolta tullut Ashton Kutcherin tähdittämä Perhosvaikutus. Katsojan tunteet vaihtelivat hätkähdyksestä liikutukseen ja jännitykseen...

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Suosikkinäyttelijöitteni lisäksi elokuvavalintaan vaikutti suuressa määrin se, että muistelin kuvan olevan kuvattu Pohjois-Karjalassa ja läksin katselemaan tuttuja maisemia. Välillä olinkin tunnistavinani joitain paikkoja, mutta pakko myöntää, tapahtumien temmatessa mukaansa puristin käsivarsiani tiukasti enkä muistanut seurailla maisemia :D Vaikka näennäisesti vaikutti siltä, että tarina sai päätöksensä, jotenkin kuitenkin jäi tunne, että jotain jäi puuttumaan; ehkäpä siihen vaikutti se, että Franzénin hahmon osuus asioihin jäi hieman auki. Mutta toisaalta, sehän jättääkin suuren maailman tyyliin vain takaportin auki jatko-osalle... Eikun vaan kehittelemään :)