Ulkoilutin armasta Nikoniani tänään pitkästä aikaa. Jouluna sain uuden linssinpuhdistussetin, jonka tarvikkeilla sitten putsailin ja puunailin kameraa hartaasti alkuvuodesta. Pakkaset kuitenkin estivät kameran ulkoilutuksen ja sisällähän ei minulle mitään kuvattavaa ole. 

Saa nähdä, tästäkö se lähti. Jotain erityistä kameralla kuvaamisessa on, vaikka puhelimessakin on hyvä kamera. En tiedä, onko se se helppous, kun ei tarvitse muistella millaisia asetuksia milloinkin pitää olla, että saa erilaisista tilanteista hyviä kuvia, vai mikä. Tokihan minunkin puhelimeni kamerassa on myös valmiita asetuksia, mutta erityisen hyviä kuvia silläkin saisi, jos jaksaisi joka ikinen kerta syöttää tietyt tilanteisiin sopivat arvot kameran Pro -tilassa. Harmittavan harvoin vaan olen siihen leikkiin jaksanut ryhtyä. 

Edellisestä kameran ulkoilutuksesta oli pitkä aika. Liian pitkä. Edelliset maisemakuvat muistikortilta löytyivät lähes puolen vuoden takaa, jolloin olin ottanut myös kuvia isäni uudesta kissasta. Enemmälti kuvia oli otettu lähes vuosi sitten. Ehkä tämä tauko kuitenkin teki myös hyvää? Ehkä löysin nyt kadonneen inspiraation tauon ansiosta? Ehkä löysin nyt kadonneen inspiraation puhtaiden kameran ja silmälasien linssien ansiosta? Se jää nähtäväksi. Selvää on kuitenkin se, että kun katsoin tänään ensimmäistä ottamaani kuvaa kameran näytöltä, värit näyttivät paljon aidommilta ja luonnollisemmilta kuin missään millään laitteella ottamassani kuvassa pitkään, pitkään aikaan...