Hoh hoi. Huomenna on viimeinen lomapäivä. Sekin kuluu suurimmaksi osaksi paikasta toiseen siirtymiseen, kun ensin on siirryttävä linja-autolla Joensuun rajalle, sitten kävelemällä asunnolle, sitten varmaan polkupyörällä ruokakauppaan, sieltä takaisin, ehkä illalla vielä pyörälenkille, että varmasti säilyisi piikkipaikka työpaikan sisäisessä pyöräilykisassa...

Töihin on kyllä ihan mukava palata. Viikon aikana ehti jo ihmetellä, että mitäs sitä nyt tehdään, kun ei ollut oikeastaan mitään tekemistä, muuta kuin lukemista ja koirien kanssa hönttäämistä. Sekin on vaarallista, koirien kanssa hönttääminen, sillä sitten noista pennuista on entistä vaikeampi luopua, kun niiden kanssa touhuaa...Nytkin oltiin viikonloppuna eräänä päivänä mökillä käymässä, toimin koirien autonkuljettajana;) Ja isompien koirienkin hoitajana...Ja onhan niitä noita pikkukoiria tullut tuijoteltua kameran linssin läpikin, mikä sekin kyllä on aika riski - ei muuten, mutta kun ne niin iloisena tulevat luokse ja tuijottelevat silmiin...Sinne jos eksyy, on mennyttä kalua...Apuaa....Ja kun tietää, että toinen niistä ainakin on vielä myytävä...eiväthän ne edes minun koiriani ole, porukoiden vaan, mutta siitä huolimatta jostain kumman syystä koirien ja minun välille syntyy aina yhteys, joka tekee sitten myös kipeää...Mutta se tästä aiheesta...

Loma meni ihan kivasti, sisko oli porukoineen käymässä ja olin lähes koko ajan heidän kanssaan. Aikamoisia vekaroita, 2-vuotias tyttö ja 4-vuotias poika... Tyttö oli kyllä aivan mahtava, kun olin leikkimässä hänen kanssaan liukumäellä. Osoitti mokoma minua sormellaan ja tokaisi "Tuo! Minun kaveri!"... Meitsi oli ihan että Mitä?Minäkö? -Juuh...

Että semmosta...Aika tunnepitoinen loma, siis. Ulkoilma myös. Minä, joka aina yritän välttää ulkoilmaa, kun vain voin, pyöräilin vähintään kerran päivässä 7 kilsaa ja kävelin. Pyöräily nyt ei mikään ihme olekaan, etenkään ottaen huomioon erittäin vahvan kilpailuviettini, mutta kävely on todella ihme. Olen aina ollut sitä mieltä, että kävely on maailman turhinta ja todella paljon vaarallisempaa kuin pyöräily (huom, pyöräillessä on kypärä pään suojana, kävellessä ei mitään...) ja siksi vältellyt kävelyä mahdollisimman paljon, mutta ei se näköjään hyvässä seurassa hassumpaa ole sekään ;) Tosin luulen kyllä, että siinäpä ne kävelyt olivatkin pitkäksi aikaa - saan vielä happimyrkytyksen, kun pyöräilyn lisäksi vielä kävelen ;)  ;)