Kolmatta viikkoa kotona koripallo-ottelussa tapahtuneen haverin jälkeen. Booring. (Ihan oikeesti, tiiän, miten se oikeesti kirjotetaan, mut kirjotan tahallani väärin korostaakseni sanaa.) Tästä tulee lyhyt ja ytimekäs postaus ihan sen takia, että en kehtaa kuluttaa tolkuttomasti aikaa kirjoittamiseen kymmensormijärjestelmää käyttämättä.

Joten listaanpa ajatuksiani ihan ranskalaisin viivoin.

- kaipaan aikoja, kun minulta kysyttiin usein neuvoa tai mielipidettä asioissa vapaa-ajalla tai töissä

- olen tottunut olemaan se, jolta kysytään

- kun ei kysytä, minua ei huomata

- neuvonantaja on suuri osa minuuttani

 

hence - en ole voinut olla oma itseni.