Ensimmäisen kerran neljän viikon kesäloma putkeen. Ensimmäinen kerta Vuokonjärven kesäteatterissa. (Ensimmäinen kerta ylipäänsä missään kesäteatterissa.) Ensimmäinen kerta hierojalla. Ensimmäinen kerta Juuret Juuassa -rehveillä. Ensimmäinen kerta Iskelmäfestivaaleilla. 

Takana on varsinainen kesä. Tätä kesää tuskin unohdan kovin pian. Helteitä. Sateita. Ihmisiä. Eläimiä. Matkailua. Matkailun odottamista. Edessä lupauksia herättävä syksy. 

Tässä muutama maistiainen lomastani kuvien muodossa. Kotimaisemissa en kameraan (taikka kännykän kameraan) juuri tarttunut, vaan vain ja ainoastaan löhöilin, luin, istuksin joen rannalla, pakenin sisätilojen helteisyyttä ulos helteeseen ja nautiskelin valmiista. Vuokonjärvellä taas suljin kännykkäni esityksen ajaksi häiriön estämiseksi, joten kuvat jäivät ottamatta. Se sanottakoon, että näytelmä (Rollaattorikapina) oli ajankohtainen siitä huolimatta, että se oli kirjoitettu jo parisen vuotta sitten. Ja oli muuten hyvä.

Nämä kuvat ovat Kuopion reissultani, jossa nautiskelin hyvästä seurasta, keilailusta, musiikista (johon palataan myöhemmin, luultavasti - koinhan myös Jenni Vartiaisen ja Ismo Alangon ensimmäistä kertaa livenä!) ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Saaristokaupungin risteilystä. 

Tässä ollaan vasta lähtökuopissa 1.7.2018. Kohta Koski vie minut ja kaverini unohtumattomalle (?) risteilylle Saaristokaupunkia ihmettelemään. Unohtumattomalle kysymysmerkillä siksi, koska olen mukamas ollut aiemminkin Saaristokaupungin risteilyllä. Itse en kyllä muista olleeni - muistan ainoastaan yhden aiemman yrityksen, jolloin myöhästyttiin lähdöstä minusta riippumattomista syistä :D 

Maisemat olivat melko tyypillisiä suomalaisia järvimaisemia, lukuun ottamatta sitten ihan niitä kohtia, kun saimme ihastella Saaristokaupungin rannoille rakennettuja taloja. Niistä en kuitenkaan kehannut ottaa kuvia, koska siellä oli ihmisiä nautiskelemassa upeista maisemistaan ja upeista taloistaan/tonteistaan - kas kummaa :D 

Ja kuten näistä kahdesta yllä olevasta kuvasta näkyy, tuultakin piisasi. Välillä aurinko lämmitti ihan mukavasti ja risteily maisemineen tuntui lähes täydelliseltä, mutta kun tuulen puuska sattui kohdalle, tuli lähes vilu ja piti mennä vähän suojaisempaan paikkaan seinän viereen istumaan. Nautinnollista silti: tukka tuiskusi tuulessa ja vesi tuoksui. Harmi, ettei Joensuussa enää järjestetä risteilyjä muuta kuin tilauksesta - kaiholla muistelin tuollakin Saaristokaupungin risteilyllä sitä risteilyä 2014 syksyllä, kun kävin Pyhäselällä lähestulkoon samanlaisessa säässä nautiskelemassa. Ja sen jälkeen sitten kaatosateen suojassa Surakan baarissa ennen kotiin menoa. Kaiholla muistelin myös Pyhäselän tilausristeilyä viime keväänä, jolloin toukokuussa oli vielä jäitä ja pyörimme lähestulkoon samalla alueella kaksi tuntia - ja sinä aikana tuli koettua lähestulkoon kaikki säätilat: auringonpaiste, räntäsade, vesisade, tuuli ja tuisku. Ja puolet siitä ajasta istuin ulkona ihailemassa säätä... Vedessä vaan on jotain rauhoittavaa.