...ja sen kyllä huomasi. Aamu alkoi jo pahalla päällä, kun töihin mennessä mietin edellisen päivän tapahtumia. Välillä tuuli muuttui hyväksi, kun sai vain tehdä omia hommiaan ja sanoinpa jopa jollekin, joka huomautti olevan 13.pvä ja perjantai, että sehän on onnenpäivä eikä epäonnen...

En menettänyt uskoani tähän väittämääni vieläkään, vaikka pirunmoinen päivä loppujen lopuksi sitten muodostuikin. Ei se ollut minusta kiinni, millainen siitä tuli, vaan aivan muista henkilöistä, joten ajattelin, että en hevillä luovu onnenpäivä-ajattelusta. Muilla vaan sattui olemaan huono pvä ja he purkivat sen minuun.

Hyvä esimerkki tästä: asioin eräässä paikassa. Asia oli minulle uusi ja kyselin erilaisia vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi päädyin yhteen ja aloin täyttämään lappua. Palautin sen. Ja sitten alkoi kunnon show - "asiakaspalvelija" suorastaan väitti minun valehtelevan osoitteestani. Yritin tässä sitten selittää, että kyllä se vaan niin on, ja sain taustatukeakin, mutta jouduin lopulta taipumaan. Nielin kiukkuni, maksoin ja läksin. Koko kävelymatkan kaupungin toiselle puolelle asioilleni puhisin kiukusta...Että pitääkin olla moisia asiakaspalvelijoita. Hattuili siinä sitten taustatuellenikin kaiken muun hyvän lisäksi. Mutta eniten ottaa pattiin edelleenkin se, että tämän "asiakaspalvelijan" sanamuodoista kävi ilmi, että hän uskoi minun valehtelevan. Minun! Ja mitähän ihmeen järkeä on mennä ainakaan ääneen asiakkaalle sellaista väittämään?!! Noh, vältelläänpä sitten tätä paikkaa aina niin kauan kuin mahdollista.

Noo, iltapvä oli kuitenkin jo melko lailla piloilla. Kyllä se sattuu ja alkaa ärsyttämään todella paljon, kun tuollaiseen "palveluun" törmää muutenkin vuoristoratamaisen päivän jälkeen. Mutta onneksi lääkkeet on keksitty - eikun videovuokraamoon. Ensin ajattelin, että katson jonkin komedian saadakseni hyvän mielen takaisin. Sitten mietiskelin, että ei, kunnon veristä mättöä sen olla pitää. Sellaisia hyviä ei kuitenkaan löytynyt, joten päädyin eräänlaiseksi välimuodoksi osoittautuneeseen Hulk-leffaan. Edelleenkin pahalla päällä kaltoin kohdelluksi tulemisesta en jaksanut ajatellakaan laittavani ruokaa itse, vaan marssin hamburgerpaikkaan ja tilasin lohiaterian mukaan. Loppuilta menikin sitten jo ihan pikkuhiljaa hyvillä mielin, kun söin herkkuaterian katsellen samalla lempisarjaani ja myöhemmin soitin kaverilleni kertoakseni päivästäni. Eikä unohtaa sovi myöskään Hulkin ja muutaman drinkin merkitystä ;)

Mutta sellaista se joskus on. Äärimmäisen harvoin, toivottavasti. Satuin vain osumaan huonolla päällä olevien tielle ja sain loat niskaani. Valitettavasti he myös onnistuivat pilaamaan minun päiväni. Mutta kääntyihän se hyväksi, loppujen lopuksi melko helpollakin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt kuitata noille tyypeille, että tiedätkös, nyt on 13.pvä ja perjantai, sekö sinua vaivaa? Ja nauraa päälle. Ja tarjota apua asiassa, jossa jälkimmäinen väitti tulevan ongelmia, ellen muuta osoitettani. Ei olisi ainakaan itselle tullut p-päivä. ;)