Hups. Aikaa meinasi vierähtää enemmän kuin se forthnight, jonka lupasin (itselleni) pitää väliä postauksissa. En tiedä mitä olen sinä aikana tehnyt, koska juuri nyt ei voisi tylsemmältä taas elämä tuntua. Kiirettä siis ei ainakaan ole ollut. Lähinnä kyse on vaan ollut ehkä kehtuuttamisesta. Tai sitten siitä iänikuisesta itseltään vaatimisesta, johon taidetaan palata aina aika ajoin, eri vinkkeleistä. Ei oikeastaan ole ollut mitään julkaisukelpoista, kirjallisella saatikka kuvallisella puolellakaan. Ulkoillessani tuossa yks päivä tuttuakin tutummiksi tulleissa maisemissa äkkäsin yhtäkkiä, että viime visiitistä moisiin maisemiin on kulunut jo niin pitkä aika, että minulla ei enää ollut suoraan sanottuna mitään havaintoa siitä, milloin siellä viimeksi olen ollut. Ulkoillut. Haistellut tervattuja veneitä. Ihastellut siltoja. Tietokoneelta vastaus löytyi, ainakin suurinpiirtein, jos nyt ei ihan tarkkaan: viime syyskuussa. Ehkä sen jälkeen kerran, pari lokakuussa. Se kuitenkin on varmaa, että ainakin syyskuussa olen siellä käynyt, kyttäämässä sudenkorentoja :D Jälleen kerran tulin tänä iltana kyseenalaistaneeksi sen, että mihinkähän minäkin näitä kuvia käytän, mutta pistänpähän ainakin pari näytille tänne blogiin. Ja kyllähän siinä ihan vahingossa tulee saatua happeakin, kun kyttäilee rantakivillä istuen viattomia luontokappaleita pörräilemässä ympäriinsä. Mutta näin. 

Ensimmäinen sudenkorento tuli tavattua jo sillan kaiteella:

Sitten istahdin rantakiville eikä aikaakaan kun pari korentoa tuli siihen tanssahtelemaan ja seurasinkin niitä useamman otoksen ajan:

Pian tanssahtelijoita olikin jo neljä ja meno oli välillä aika kiihkeää:

Siinäpä sitä jokunen tovi vierähti - sekä silloin rantakivillä ihmetellessä että nyt illalla kuvia perkaillessa. Tylsyyden tappamista. Onneksi torstaihin ei enää ole kovin pitkä aika - silloin menen jälleen ihastelemaan Erja Lyytistä, josta kirjoitin jo aiemmin postauksessani http://kmalinen.vuodatus.net/lue/2015/06/vaiheikas-lomaviikko :)