Perjantai kului ilman sen kummempia ajanvietteitä. Ensin odotettavissa oli kenties kaukalopallon peluuseen lähtöä, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat ja pelaaminen siirtyikin lauantaille.

Lauantai alkoi hitaanlaisesti ja mitäänsanomattomasti. Eli siis vain löhöillen. Sitten lähdettiinkin pelaamaan, tosin alkuperäistä suunnitelmaa pienemmällä porukalla, kun osa jäi rassaamaan mopoa. Hauskaa oli siitä huolimatta, ja kenties jopa hauskempaakin kuin jos olisi toimittu alkuperäissuunnitelman mukaan. Ja vaikka nyt sitten ei saatukaan tasajoukkueita, toisessa oli kolme pelaajaa ja toisessa kaksi. Välillä vaihdeltiin niin joukkueiden kokoonpanoja kuin pelipäitäkin.

Pelattiin sitten "lentävillä" maalivahdeilla, eli se joka oli lähinnä maalia, oli maalivahti. Alussa edelliskerran nilkkahankauma ilmoitteli itsestään aika pahastikin, mutta kun pääsi vauhtiin ja adrenaliini alkoi virrata suonissa, sitä ei huomannutkaan. Sitä vain oli ja pelasi. Tosin huomasi kyllä, miten hidas sitä on näihin nuorempiin verrattuna, niin luistimilla kuin varmaan kävellenkin. Ääh, ihan sama. Hauskaa oli, vaikka nurin lenneltiinkin pelin tiimellyksessä enemmän kuin vain muutaman kerran, ja pari kertaa tuli pallo tai maila johonkin kohti suht kipeästi.

Pelin päätyttyä olikin sitten sellainen olo, että oli tullut tehtyäkin jotain. Väsytti aivan tajuttomasti - sitä se pari tuntia kaukalossa teettää. Entinen nilkkavaiva oli uusiutunut ja molemmat polvet mustana. Ja kädessä on oletettavasti ihonalainen mustelma, lieneekö osunut lihakseen, koska mustelmaa ei juuri näy, mutta "vamma" on kipein kaikista näistä urheilutuokion tuloksista. Aika herkkä onkin, kun ei pysty edes koiranpentua juuri sen käden päällä lepuuttamaan...

Toisaalta, turha kuvitellakaan, että minä myötätuntoa tällä haeskelen ja etten enää ikinä pelaisi jääpalloa tai kaukalopalloa tai miksikä me sitä aina kutsutaankaan. Sen verran hauskaa oli, että ei jää viimeiseksi kerraksi, toivottavasti. Seuraavalla kerralla on vain oltava paremmin varustautunut - polvisuojatkaan tuskin olisivat kauhean huono idea, semminkin kun aika usein hakeudun lähimmäs maalia. Uskaltaisi kumminkin paremmin pudottautua vaikka polvilleen torjuntatilanteessa ja sitä kautta saada enemmän torjuntoja ja vielä paremman fiiliksen pelaamiseen. Uudet hokkaritkaan tuskin olisivat hirmu huono idea, jos tästä tapa tulee. Katotaan.

Sunnuntai olikin varsinainen päivä. Vieraita kävi katsomassa koiranpentuja oikein kolmessa satsissa ja kahvinkeitin kävi kuumana :) Kolme tuntia taisi mennä niin että hujahti.  Päivä jatkui  suosikkikomedioiden parissa neljästä viiteen, ja myöhemmin sain uuden pään - hiukset leikattiin ja aiemmin värjättyihin hiuksiin laitettiin vielä raitoja. On huomattavasti kevyempi ja mukavampi olo, kun sai ylimääräiset hiukset pois. Ja nyt vaan surffailen netissä ja ihmettelen, mitä tekisin, kun ei oikein ole tuossa ihmelootassakaan, jota televisioksi kutsutaan, mitään katsomisen arvoista. Kohtahan se vuorokausi vaihtuu. No, jospa sitä jotakin keksisi...