Kaija Koo sen meille kertoo kappaleessaan Supernaiset. Samoin Alicia Keys Superwomanissa. Gloria Gaynor biisissään I will survive. Anastacia melkein joka ikisessä biisissään ja olemuksellaan, elämällään, esimerkillään (niinkuin muuten ihan tarkemmin ajatellen ja ihan kotimaisesti Kaija Kookin). On olemassa laji naisia, jotka ilmeisesti suorastaan pelottavat joitakin ihmisiä. Heitä eivät heilauta tuulet, tuiskut, eivät muiden mielipiteet. Heillä on omat mielipiteet, he pitävät oman päänsä. He tietävät, mitä haluavat. Mitä tarvitsevat. Ja uskaltavat toimia sen mukaan.

Olen aina ihaillut ja ihailen vahvoja naisia, jollaiseksi kait minutkin voisi laskea. On vaikea sanoa, alkoiko se Aretha Franklinin Respectistä,  jota varhaisteininä innolla lauleskelin vaiko ihan lähempää, ainoasta isovanhemmastani, jota ennätin enemmän tuntemaan - mumesta. Vaiko tietyllä tapaa äidistäkin. Joka tapauksessa on hyvin vaikeaa olla ihailematta naisia, jotka tietävät, mitä elämältään haluavat, mitä tarvitsevat ja miten selvitä. Mitä tehdä jatkossa. Miten kehittyä. Vähintäänkin, miten selvitä. Ja miksipä niin tehdäkään, ovat he sen ansainneet. Sokeaa ihailua ei tietenkään kukaan ole ansainnut, mutta realististenkin lasien läpi katsottuna - he ovat ihmisiä. Sattuvat vain olemaan paljon kokeneita, paljon nähneitä ja paljosta selvinneitä. Vieläpä yleensä kuivin jaloin. Ja jotain oppineina. 

Itse olen oppinut pikku hiljaa, muiden vahvojen opastuksella, että vahvuutta ei ole pelkästään se, että pärjää yksin. Vahvuutta on myös se, että uskaltaa pyytää apua ilman häpeän tunnetta. Jokainen on oikeutettu pyytämään apua ja antamaan sitä tarvitseville. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin, vaikka se olisikin mahdollista. Ystävät ja sukulaiset auttavat. Ja vieläpä ihan mielellään. Pyytämistä ei tarvitse pelätä, se ei ole heikkouden merkki, vaan inhimillisyyden. Ystävät ja sukulaiset ovat tukena, niin hankalissa kuin hauskoissakin asioissa. Kuten nyt esimerkiksi torstaina hauskanpidossa, kun meidän superjoukkiomme lähtee ihailemaan Super-Kaijaa :) 

Pimeyden keskelläkin vahva nainen jaksaa. Kaija Koo kesällä 2015 sateisessa, myrskyisessä Joensuun Osuuskaupparockissa.