On pikkasen jääny hunningolle tämä oma blogi, kun oon kaikki hetket, jotka olen viikonloppusinkaan päässyt netin äärelle, päivittänyt koirimusten blogia.Omia kuulumisia ei niinkään ole tullut sitten päiviteltyä.. Vihkoon olen ajatuksiani kirjannut ylös, yritän niitä joskus saada tännekin. Ihan lähiaikoina, I promise. Tässä nyt kuitenkin pikku maistiaiset siitä, mitä tämän kuukauden aikana on päässäni pyörinyt-->

Miltähän tuntuisi olla näkymätön? Saisi hiipparoida huomaamatta ympäriinsä tutkailemassa ihmisten reaktioita ja elämää. Jos voisi päiväksi muuttua näkymättömäksi, luulenpa että meikäläinen tarttuisi tilaisuuteen. Välillä tuntuu jo nyt, että olen näkymätön, kun muut kohtelevat minua kuin ilmaa.

Suurin syy näkymättömäksi muuntautumiseen olisi uteliaisuus. Tahto tietää, mitä ihmiset oikeasti ovat mieltä, minusta, ja asioista yleensä. Tietenkin näkymättömyys voisi olla myös huono asia. Moraaliton yksilö voisi käyttää kykyään rikollisten tarkoitusten hyväksi.

Muut huonot puolet riippuisivat siitä,muuttuisiko näkymättömäksi tullessaan myös aineettomaksi. Jos näin kävisi, ei voisi syödä eikä juoda, ja yrittäessään tottumattomana näkymättömänä olentona juoda tai syödä, paljastuisi jättämiensä vesilätäköiden ja ruokamurujen perusteella....Hmm...

Omituista höpinää, tiedetään. This is me. Tällaista mulle aina päähän pälkähtää. En kuitenkaan ole mikään huuhaa-tyyppi, vaan myös ihan vakavasti otettava ihminen. Mutta senhän voi jokainen päätellä itse, jos sattuu minut tuntemaan;)