Monta monituista kertaa olen asiaa ihmetellyt. Monta monituista kertaa olen asian sivuuttanut. Lähes yhtä monta kertaa olen asiaa ääneen ihmetellyt. Mikä ihmisiä vaivaa?

Olen oppinut siihen, että tuttuja tervehditään, jos vaan satutaan huomaamaan toisensa. Olivatpa he sitten bussikuskeja, naapureita, luokkakavereita, opettajia, kantakahvilan työntekijöitä tai muita vastaavia. Olipa meillä hyvät välit tai huonot välit, tervehtiminen kuuluu asiaan. Se on kohteliasta. Se saa toisen tuntemaan itsensä ihmiseksi. Mene ja tiedä, vaikka se pelastaisi jonkun harmaan päivänkin. Tai ainakin saisi suupielet mutrulta vähän ylemmäs.

Viimeksi ajattelin tätä asiaa ehkä n.kuukausi sitten, kun kolumnisti sanomalehti Karjalaisessa tarttui tähän samaan asiaan. Mietin mielessäni, että on se vaan todellakin kumma, kuinka hankalaa se tervehtiminen on. Kuten hänkin muistaakseni kolumnissaan kirjoitti, eihän se paljoa maksa, jos vaikka tervehdit sitä kaupan kassaa tai linja-autokuskia, kun hänen kanssaan asioit. Vai maksaako? Joutuuko joku kenties maksamaan sanoistaan kotonaan jotain veroa? Tervehdys kuitenkin - näin kuvittelisin asiakaspalvelusta jonkun verran kokemusta hankkineena - saa sen bussikuskin taikka kassaleidin tuntemaan a) ettei tässä mitään liukuhihnahommaa olla tekemässä ja b) ihmismäisemmäksi. Ei niin kasvottomaksi. 

Mikäpäs tämän sitten nyt vihdoin kirvoitti kirjoittamaan kaiken kansan näkyville? Naapuri. Tai jo toinen sellainen viikon sisään. Itse asiassa, jos tarkemmin ajatellaan, kolmas. Tämä naapuri tasan tarkkaan näki, kun minä tulin pihaan ja tervehdin. Sainko mitään takaisin? En. Alkuviikosta toinen naispuoleinen naapuri, hieman tätä ensimmäistä vanhempi, jätti huomioimatta tervehdykseni. Ja sitten siihen positiiviseen naapurikokemukseen tämän tiimoilta: miesnaapuri, jonka kanssa meillä oli erimielisyytemme, tervehti takaisin, kun tervehdin häntä. Niin sitä pitää. Tapoihin nyt vaan kuuluu tervehtiä (sillä edellytyksellä, että huomataan toisensa), olipa itsellä huono päivä tai välit minkälaiset vaan. (Kysykää vaikka siltä lukion opettajalta, jolle jankutin huomenia jankkaamasta päästyäni - helpommalla pääsette, kun tervehditte! :) ) Ja sitä paitsi - kun näkee sen kauhean suuren vaivan, että tervehtii, oma mielialakin kohentuu kuin huomaamatta.