Itsenäisyys. Sinivalkoisuus. Sotaveteraanit. Siinäpä muutamia sanoja, joita tulee mieleen näin itsenäisyyspäivän paikkeilla. Ajat muuttuvat, mutta suomalaiset ovat yhä samanlaisia, sanoi eräs sotaveteraani uutisissa.

Mitäpä lienee hän tarkoittanut, oli sen verran sopivasti leikattu pätkä...Sisua? Luonnetta? Isänmaallisuutta? Vaiko sitä, että vaikka ollaankin liitytty EU:hun, kannattaa muistaa, että ollaan itsenäinen maa? Vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. EU:n määräykset tuntuvat joskus niin älyttömiltä, kun ajattelee, että Keski-Euroopassa päätetään, miten tällaisissa heidän näkökannastaan poikkeavissa oloissa eletään (vrt.susiasia...). Tulisivat katsomaan joskus, ihan tänne susien asuinmaille, millaista täällä on. Helppohan se on kaupungeista ja varsinkin eri maasta käsin sanoa, että sudet täytyy säilyttää ja niistä ei ole mtn haittaa...Joo, mutta sori, eksyin aiheesta.

Minulle suomalaisuudesta puhuttaessa tulee mieleen ensimmäisenä nimenomaan itsenäisyys, sisu, sinivalkoisuus ja...Suomen leijonat. Suomalaisuus nousee pintaan enimmäkseen seuratessa urheilua ja juhlapyhinä, kuten itsenäisyyspäivänä ja veteraanien päivänä (muistaakseni sellainenkin on, ja onkin ihan paikallaan olla...). Itsenäisyyspäivänä tulee poltettua kynttilöitä, käytyä hautausmaalla ja ajateltua historiaa hieman enemmän kuin yleensä. Tuntematonta sotilasta en kyllä tv:stä saanut katsottua vieläkään, mutta hautausmaalla katsoin tuntemattomia sitäkin enemmän. Pisti kyllä ajattelemaan sodan ankeutta ja sitä, mitä sillä on saavutettu, kun katsoi hautausmaata, jossa todella monessa kivessä luki "Tuntematon". Monta kyseisenlaista kiveä vierekkäin. Muutama sotamies Se ja Se siellä välissä, taas Tuntematon...Muutama vänrikki, taas pari kolme Tuntematonta... Itsenäisyyspäivänä on paikallaan hiljentyä ja ajatella historian siipien havinaa. Ja muistaa vaikka kynttilällä tunnistettujen lisäksi myös niitä Tuntemattomia , jotka ovat itsenäisyyden meille saavuttaneet. Edes 6.12., jos ei muulloin.