Horisontissa_myrsky.jpg?1494951828

Sanon minä. Ja sehän tulee suusta niin kuin se olisi ainut oikea totuus. Se on lahja. Taito. Kyky nähdä positiiviset puolet ensin.

Viime perjantaina sitä tarvittiin. Tai en mie tiiä. Vaikka alunperin en meinannutkaan lähteä matkaan virkistyspäivälle, loppupeleissä olin tyytyväinen, että annoin ylipuhua itseni. Siihenhän tarvittiinkin aivan kauheasti taivuttelua, kuten yleensäkin ;) Tosin, vaikka en olisikaan päivärientoihin osallistunut, olin kyllä kovasti lähdössä myöhempiin metkuihin mukaan vaikka yksinäni - ja minähän sitä letkaa sitten vedinkin...

Päivä alkoi hieman etukäteenkaavailuista poiketen keilailulla tai biljardilla valinnan mukaan. Hopsansaa. Kumpi vaan olisi käynyt, mutta loppujen lopuksi päädyin keilaamaan, ettei tartte vaivata päätään säännöillä, joita eri ihmisillä on erilaisia. Keilauksessa saa keskittyä vaan hauskanpitoon. Ja hyvinhän se menikin, vaikka ensimmäisen kierroksen jälkeen nuorisokaarti uhkaili mekkalan nostamisella, koska sain neljä heittoa viimeisellä yritykselläni. "Ikätasoitus", kuittasin mie, ja siihen se jäi. 

Mutta siihen kylmyyteen. Keilapaikalle saavuttaessa heitin teepaitasilleni, koska tiesin entuudestaan kuinka kuuma moisessa puuhassa tulee - jo normaaleillekin ihmisille, saatikka tällaiselle kuumaveriselle. Siirtymämatkalle risteilyaluksen (niin, risteilyaluksen!) lähtöpaikalle vetäisin teepaidan päälle vielä välipaidan ennen hupparia. Siitä hyvästä sainkin sitten kävellä koko parikilometrisen takki auki. Laivalla välipaita ei ollut yhtään liikaa. 

Asetin ansan itselleni. Välipaita. Kylmä on vain mielentila. Se virkistää. Se herättää. Aurinko_erehtyy.jpg

Ansoja on joskus asetettava, että saa mitään aikaiseksi. Tässä tapauksessa ansa toimi. Noin puolet risteilyajasta olin ulkona, vaikka aurinko paistoi ja lunta satoi.

IMG_20170512_121806.jpg?1494951831

Tuuli. Vesi välkehti jäälauttojen reunoilla. Lokit vaikuttivat jäätyneen paikoilleen. (Kyllä, nuo pienet täplät alakuvassa ovat lokkeja.)

Jaatyneet_lokit.jpg?1494951955

Kaukana horisontissa siinti kauniin kaupunkimme maamerkkejä. Tuli jutusteltua enemmän muidenkin kuin vain normaaliseuralaisten kanssa. Oikeastaan jäin kaipaamaan risteilyltä vain tuulen tuiverrusta tukassa. (Pipoakaan en kärsinyt heittää päästäni edes saadakseni kokea tuon tunteen, jolla olin etukäteen hekumoinut.) 

IMG_20170512_115342.jpg?1494952952

Risteilyltä käppäiltiin syömään ja ruokailun sekä kahvittelun jälkeen ja normaalista poikkeavan pöytäseurueen tarinasuonen ehdyttyä oltiinkin vapaita. 

Vapaita lähtemään kotiin. Vapaita jäämään paikan päälle (?). Vapaita lähtemään töihin (!). Vapaita lähtemään baarikierrokselle. 

Baarikierrokselle (joka käsitti kokonaiset käsittämättömät kaksi (!) baaria), lähti kokonaista 11 henkeä. Melko hyvin hiukkasen yli 30 hengestä, sanoisinko. Sanon. Muutaman tunnin rupattelun ja pakollisten tunneilmaisujen jälkeen joukko kutistui kuuteen henkeen, jotka lähtivät jatkamaan seuraavaan etappiin. Rupattelu jatkui. Suunnitelmia heiteltiin. Ja tulihan se sieltä, vaikka klisee onkin: kun väki väheni, pidot paranivat. Ei muuten, mutta - ALIAS!

Alias120517.jpg

Enempää ei tarvinne sanoa kenellekään kuka minut tuntee. Mutta heitänpä tähän loppuun vielä erään outouden illasta; vaikka hävittiin, silti läksin kotiin hyvillä mielin. Ehkäpä olenkin kasvanut vuosien varrella - ainakin sentin :D  

P.S. Se välipaita? Se sai kyytiä heti sisätiloihin tallusteltaessa...