Ajattelinpa siirtää tänne näitä arvosteluja ja jatkossa uudet arvostelut kirjoittaa suoraan tänne. Tässä ensimmäinen kirja-arvostelu. Ilmeisesti syksyn aikana alkaa Nelosella tähän kirjaan pohjautuva sarja, jännityksellä odotetaan millainen se on...  

Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet

Dexterin pimeät unet on omaperäinen tarina sarjamurhaajasta, joka on todellinen susi lammasten vaatteissa- päivisin Dexter Morgan, joka äidin ihannevävy, nörtti, joka työskentelee labrassa. Kertakaikkisen siivo mies, joka välttääkseen ylimääräisen huomion herättämistä on kohtelias ja jopa pitää kulissityttöystävää. Öisin hän on sarjamurhaaja, joka suunnitelmallisesti poistaa pahuutta maailmasta.

Dexter pitää itseään hirviönä, joka oikeuttaa tekonsa "poistamalla" kuitenkin vain pahuutta ja ottaa jokaisesta teostaan muiston kirjahyllyynsä - pisaran uhrinsa verta. Hän inhoaa verta, ihmettelee käytöstään ja nauraa itselleen huomatessaaninhimillisiä piirteitä: "Mutta yksi niistä harvoista luonteenpiirteistä, jotka aidosti saavat minut  ymmälleen, on suhtautumiseni lapsiin. Minä pidän heistä. He ovat minulle tärkeitä. Heillä on väliä.  En todellakaan ymmärrä sitä."

Kaupunkiin ilmestyy murhaaja, jonka toimintatavat muistuttavat hyvin paljon Dexterin toimintatapoja- jopa siinä määrin, että välillä Dexter ei ole ollenkaan varma siitä, kuka murhat on tehnyt? Aluksi Dexter ihailee  matkijaa, mutta pian ihailu vaihtuu peloksi. Peloksi, että hän olisikin itse tehnyt murhat.  Hän saa aavistuksia murhaajasta unissaan,  lähtee jahtaamaan tätä ja joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Muutenkin tapahtuu outoja asioita, kun Dexter alkaa etsiä murhaajaa.

Tätä kirjaa tuskin malttaa laskea käsistään nukkuakseen tai syödäkseenkään. On hauska seurata, kuinka Dexter pitää itseään niin epäinhimillisenä hirviönä kuin vain olla voi, ja on aivan ihmeissään huomatessaan,  ettei olekaan. "Miten ihanaa saada niin aidon inhimillinen kokemus. Nyt tiesin, millaista on tuntea itsensä  täydelliseksi idiootiksi.", Dexter miettii. Harvemmin kai kukaan haluaa tuntea itsensä täydelliseksi idiootiksi, mutta nyt sekin ihme on nähty. Naurun pyrskähdyksien lomassa ei voi kuitenkaan olla miettimättä,miksi hänestä on muotoutunut, mitä on. Kirjan luettua on   päässyt hieman tämän arvoituksen jäljille, mutta vielä jotakin jää avoimeksi, joten jatkolle olisi tilausta...