Olen ollut talvihorroksessa varmaankin noin viimeisen kuukauden verran. Sen jälkeen, kun palloiluryhmä, jossa kävin, loppui. Sen jälkeen, kun olin jo joutunut lopettamaan erään toisen liikuntaryhmän kesken olkapääni takia. Pakko tosin tuosta jälkimmäisestä myöntää, että en kauheasti kiroillut, kun totesin, että ei tästä mitään tule - en ole ikinä ollut mikään yksilöurheilun ylin ystävä. Horros on näkynyt myös täällä - ei ole oikeastaan ollut mitään kerrottavaa. 

Laskiaissunnuntaina heräsin horroksesta. Makasin lumihangessa nautiskellen auringosta ja hankin mukkelis makkelis mäessä mustelmia. Kävin laskiaisriehassa Vuokon kylätalolla Juuassa. Laskin mäkeä ja tipahtelin kyydistä. Nautin seurasta ja pöytiin tarjoilusta. Kuhakeitosta ja oikeanlaisesta laskiaispullasta. Kehuin ja menin lähes sanattomaksi. Kertakaikkisesti virkistävä päivä.

By the way, tämä yllä olevassa kuvassa esiintyvä mäenlaskuväline on ihan kiva kovassa mäessä, mutta vähänkään pehmeämmässä ympäristössä tästä ei ole kertakaikkiaan mihinkään. 

Siitä se lähti. Horroksesta herääminen. Olkapää parani ja paranee. Takapakkia kuitenkin tuli taas. Flunssa. Työmatkapyöräilytkin jäivät sen takia viikoksi. Ärräpäät lentelivät. Sivumennen sanoen pidin paljon enemmän aiemmasta meiningistä flunssan suhteen: oli pomminvarmaa, että minulla on pikkuflunssa sekä keväällä että syksyllä, ja siinä se. Viime vuosina meininki on muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä olenkin flunssassa vain keväällä ja silloin se onkin ihan kunnon flunssa, joka vetää ihan reporangaksi ja sängyn pohjalle. En tykkää. Kiroiluttaa. 

Tällä viikolla olen pikkuhiljaa aloitellut taas liikkumista; parina päivänä pyörällä töihin ja tänään pitkästä aikaa luistimille kotimatkan varrella. Ja tarkoitan todellakin pitkästä aikaa; viimeksi olen käynyt luistelemassa varmaan 10 vuotta sitten. Tai oikeastaan pelaamassa jääpalloa sisarus- ja kaveriporukalla. Vaikka pelkkä luistelu onkin niin tylsää, että lukiossa jopa läksin mieluummin hiihtämään ensimmäistä kertaa vuosikausiin monen kymmenen kilometrin lenkin kuin luistelin ympäri kaukaloa, tänään en ottanut mailaa ja kiekkoa mukaan. Otin tuntumaa luistimiin noin puolen tunnin ja kolmen kilometrin ajan. Melko virkistävää, täytyy myöntää. Raitis ilma, hyvä sää, avoin jää. Äkikseltään käy kunnon päälle varsinkin näin toipilaana, mutta enpä usko, että jäi viimeiseksi kerraksi - kävinhän jopa teroituttamassa luistimeni eilen ;)