15.5.alkaneen pyöräkisan tiimoilta innostuin ajelemaan pyörällä vielä enemmän kuin normaalisti. Nyt ei mene päivääkään ilman pyöräilyä, ja jos menee, täytyy olla aikamoinen este ja sittenkin on kauheat omantunnon tuskat, kun nyt jäi pyöräily väliin...

Tällä hetkellä olen yhä johdossa joukkueemme sisäisessä pörssissä, minulla muistaakseni 674 kilsaa ja toisena olevalla 610. Huomenna olisi tarkoitus polkaista se puuttuvat 26 kilsaa, että 700 olisi täynnä. Sopivasti heinäkuun viimeisenä päivänä. Kisa loppuu syyskuussa, siihen mennessä tavoitteenani on hilpaista vähintään 1000 kilsaa, eikä se näillä näkymin tee tiukkaakaan.

Pyöräänkin piti tehdä jo määräaikaishuolto; kiristellä ruuvit ja mutterit,  säätää vaihteiston välitykset ja öljytä ketjut ja muut liikkuvat osat.  Rikkinäisellä pyörällähän ei tunnetusti juuri huvita ajella. Määräaikaistarkastus olisi tarkoitus pitää 600 kilsan välein, saa nähdä ehtiikö kisan aikana vielä toinen tarkastus;) 

Nyt olen kotipaikkakunnalla, eikä minulla ole täällä oma polkupyöräni mukana, mutta onneksi niitä saa aina lainaan. Viikonlopusta lähtien olen ajellut 21-vaihteisella poikien pyörällä. Kieltämättä hieman outo kokemus - vaihteisto on jotenkin "löysempi" kuin omassani, jarruja saa painaa ihan painamalla ja satulaakin piti nostaa - hyvä tietää, että vielä on sen verran pikkuveljeä pidempi, sentään;) Ja tätä ei pidä käsittää valitukseksi kyseisestä pyörästä, mutta onhan tuossa nyt aikamoinen ero omaan pyörään nähden. Huomenna on varmaan viimeinen päivä sillä pyörällä, saa nähdä millä siitä eteenpäin ajetaan viikko, mutta eiköhän sitä jonkun keksi. Enää ei osaa olla pyöräilemättä.