Tiesittekö, että baseball(tai meikäläisittäin pesis)otteluihin ei mennä nauttimaan jännittävästä urheilusta. (Minä tiesin.) Sinne ei mennä seuraamaan äkkijarrutuksia ja -kiihdytyksiä ja kunnareita. Ehei. Sinne mennään, koska siellä voi huutaa mitä tahansa älytöntä - ja kuunnella urkumusiikkia. Niiiiiin. En minäkään tiennyt tuota - ennen kuin Dharma Finkelstein sen minulle kertoi - ja ihan äskettäin muistutti siitä.

Hyllystä nimittäin osui käteeni Dharma & Greg. Niin, jälleen yksi "amerikkalainen valmiiksi naurettu mukahauska tv-sarja", joita jotkut tuntuvat suorastaan halveksivan. Harmi heille, että sarjoille on tilausta. On mukava ripustaa aivot narikkaan ja nauraa, kun muitakin naurattaa. Toisaalta (edellä mainitun lisäksi) valmiiksi nauretuissa voinee houkutella myös se, että tuntee olevansa kerrankin samalla aaltopituudella jonkun kanssa, kuuluvansa joukkoon. Kun Dharma & Greg tuli televisiosta, elettiin -90-luvun loppua. Minä olin lukioiässä. Erilainen nuori. Vaikka sitä en silloin olisi suurin surminkaan myöntänyt, ilmeisesti halusin kuulua joukkoon, koska miksi muuten olisin katsonut lähes kaikkien tärkeiden ihmisteni halveksumaa valmiiksi naurettua sarjaa. Mitään niistä: Dharma & Greg, Frendit ym. ym. Ellen pahasti erehdy, jo Onnen päivät kuului tähän kategoriaan, ja punapää-Richietä ja Arthur Fonzarellia (Fonzie, heiiiiiiiiiiiiiiiiii ;) )kumppaneineen saatiinkin sitten ihailla kokonaista 11 kautta. Tai hetkinen.... Ehkä tämä meneekin taas sen silloisen(kin) helmasyntini, ylianalysoinnin, puolelle. Pysähdytäänpäs tähän. Kaikkea ei ole pakko analysoida.

Tosiasia on, että Dharmaa & Gregiä tehtiin viiden tuotantokauden ajan. Kolmas kivi auringosta viihdytti meitä kuusi kautta. Frendien tohelointia saatiin ihailla kokonaista 10 kautta. Ally McBeal... Tilausta oli. On. Ja tulee olemaan. Antaa vihaajien vihata. Minä ainakin aion hyvällä omalla tunnolla seurata hippi-Dharman ja juppi-Gregin sekä heidän lähipiirinsä yrityksiä ymmärtää toisiaan, nauraa Joey Tribbianin ainaiselle nälälle ja ihmetellä avaruusoliojoukkion muuntautumista ihmisiksi - puhumattakaan Allyn ja Pullan voimaa antavista teemalauluista. You just gotta love them.