Lomat on sitten lusittu. Blogin päivitysvälikin venyi tarkoituksella n. kuukaudeksi, mutta nyt sitä taas tulee. Tänä kesänä lomien jaksotus onnistui näin jälkikäteen ajatellen vallan mainiosti, koska pari viikkoa kerrallaan riittää minulle palautumiseen vallan mainiosti eikä lomapätkien välikään venynyt mahdottomaksi. Nyt jaksaa. Varsinkin kun loma meni tosiaan lomaillessa; ensin oleiltiin vaan kotona ja sitten lähdettiin ihastelemaan jälleen kerran itse Supernaista Kuopion viinijuhlille. Ja samaan syssyyn ihailtiin myös Vesalaa. Savosta kierros jatkui Juukaan, jossa rento meininki jatkui luonnon ja kulttuurin parissa. Ja kaiken tämän mahdollisti tietysti hyvä seura milloin missäkin. Tässä ensimmäisen lomaviikon satoa. Onnistuneen loman resepti ei avaudu täysin tässä postauksessa vaan jatkoa on luvassa.

Jouduin ukkoskuuron kastelemaksi jo heti n. 500 metrin matkalla majapaikastani linja-autopysäkille. Kengistä sai kaataa vettä pois. Takki onneksi kuivi linja-automatkalla ja kävellessä keskustasta satamaan, mutta märille sukille ja housuille en mahtanut mitään, mutta eivätpä nuo illanviettoani pahemmin haitanneet. Joutivat ihan hyvin kuivua vasta seuraavana aamuna. Niin, sateenvarjo? No can do. Ei todellakaan. En usko sellaisiin, eikä sivumennen sanoen pitäisi uskoa kenenkään muunkaan - arvatkaapa, paljonko näin minulle ennen näkemättömän ja kokemattoman Vesalankin keikasta, kun ihmiset heiluivat siellä sateenvarjoineen? Vaarallista touhua, sitäpaitsi, moinen heiluminen ja kulkeminen väenpaljoudessa sontikan kanssa. Palautteen paikka. Sadetakkihan minulla oli, mutta se oli käytössä vasta ensimmäisen kastumisen jälkeen, kas kummaa ;) 

Lieneekö tässä ollut menossa "Älä droppaa mun tunnelmaa" vai joku energisempi biisi, mutta joka tapauksessa tunnelma oli kohdillaan :) 

Ylhäällä: Tässä Vesalan keikan aikana on hieman parempi sää, hetkellisesti. Upea esiintyjä, by the way. Välispiikit oli selkeästi harkittu tarkkaan kuopiolaisväreineen, mutta parhaiten jäi mieleen se kun oli aika viimeisen biisin ja satoi vettä: eikös ilmoille kajahtanut "Sori" :) 

Pääasia minulle kuitenkin tässä illassa 7.7.16 oli jälleen kerran ihailemani Kaija Koon näkeminen. Itse Koota seuraamaan selvisivät jo seuralaisenikin pienten kommervenkkien jälkeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja hauskaa oli, silloin kun malttoi keskittyä itse tunnelmaan kuvaamiselta. Niin, ja leikkimielisessä veikkauksessa veikkasimme molemmat veikkaukseen osallistuneet väärin: ensimmäinen biisi ei ollut Supernaiset eikä Tinakenkätyttökään, vaan Kuka sen opettaa. Ja itseasiassa Tinakenkätyttöä saatiin odottaa ihan encoreen asti, mutta odotus kannatti. Eikä hassumpi ollut Isäkään, joka kuultiin toisena enkkarina :O 

Yllä: Viime kesältä jäi Kuopion viinijuhlat kokematta, joten en tiedä, oliko siellä scriini jo silloin, muistaakseni edellisenä kesänä ei ollut. Hyvä keksintö joka tapauksessa, välillä sieltä näki paremmin kuin itse lavalta, vaikka tapansa mukaan Kaija Koo taas karkotti sateen: varalta niskaani keikan alussa vetämä sadetakki oli aivan turha. Ja ne sateenvarjotkaan eivät olleet heilumassa edessä...

Viinijuhlien ovien sulkeuduttua ilta jatkui osalla seurueesta Kuopion yöelämässä ja hauskaa oli. Seuraavana päivänä kaupunkikierros ja useampi tunti biljardia - what more can one want? 

Kuopiosta matka jatkui Juukaan, jossa tarkoitus oli vain rentoutua ja ehkä tutustua paikallisen nuorison pitämään kesäkahvilaan. Jälkimmäinen jäi kuitenkin vain aikomisen asteelle, kun tulikin seurattua Eino Kettusen patsaan kukitusta ja sitä seurannutta Duo Ilon'in eli viulisti Sofia Kortelaisen ja pianisti Eliana Morrettin konserttia Juuan kunnankirjastossa. 

Yllä: Eturivissä Kettusen patsaan kukitusta seuraamassa oli Juuan Ellejä vuosien takaa. Kukituksen suoritti keltapaitainen Juuan Elli vm. 2015, Arja Pietiäinen.

Juuan kunnankirjastossa on aika ajoin muuten melko mielenkiintoisia näyttelyjä. Leea Patrikaisen maalauksia tuli vilkaistua ennen kuin musiikkiesitys alkoi: 

Ja sitten siihen itse musiikkiesitykseen, jota oli kuuntelemassa kunnioitettava joukko: 

Loma. Loma. Loma. Loma. Ketä kiinnostaa? Nyt on lomat hetkeksi lusittu ja teidän kiusaksenne myös kirjalliseksi ja kuvalliseksi tuotokseksi tuotettu. Yhtä asiaa lukuun ottamatta. 

Huomasin lammasaitauksen Juuan Väyryläntien päässä jo viime kesänä, mutta silloin siellä ei ollut ketään. Pelkkä autio aitaus. Nyt oli opaste, jota osasin alunperin lähteä etsimään Vaarojen Sanomien jutun perusteella. Ulkoilureitillehän ei muuten eksyisi. En ainakaan minä. Hyvä, että tulee luettua paikallisuutisia silloin tällöin.

Ja oli myös lampaita. Milli-karitsa ja Patu-pässi laidunsivat yhessä Varpun ja Kertun kanssa. Aitauksen vieressä oli lammastietoutta ja ohjeistus, kuinka erottaa määkijät toisistaan. 

Ja lampaitakin kiinnostaa. Kun menin aitauksen luo, ajattelin piruuttani testata, tulevatko lampaat ihmettelemään minua, jos olen hiljaa. En kuitenkaan kyennyt moiseen ;) Juttuni eivät kuitenkaan tuntuneet kiinnostavan määkijiä, ennen kuin läksin pois ja ilkikurisuuttani oikein pysähdyin paikoilleni ja osoitin sanani lampaille puhuen kuin ihmisille: " Heippa! Oli kiva tavata, ehkä tulen vielä takaisin, ehkä en." Silloin sain reaktion joltain, en tiedä keneltä, koska järkytyin reagoimisesta niin. Joka tapauksessa aika kova määkäisy oli. Liekö tarkoittanut, että ala jo painua siitä höpisemästä ;)