Niin se vaan kesä alkaa kurkotella. Henkilökohtaisesti oon jo ennättäny hankkia väriä naamaani, mikä onki aika ylläri, ku en oo ikinä ulkona hirveesti viihtyny... Nyt pikkuhiljaa kuitenkii näin alkaa käydä, sillä mitäpäs muutakaan tekemistä sitä olisi, kun istua parvekkeella iltapäivän auringossa ja lukea hyvää kirjaa. Tai istuksia kavereiden kanssa puistossa tai torin laidalla ja ihmetellä elämän menoa. Pyöräilyäkään unohtamatta.

Työnhaku on tietenkin ykkössijalla, mutta pikkuhiljaa alan oppia myös rentoutumaan. Ja sekin olosuhteiden pakosta. Mitäpä sitä turhaan itseään stressaamaan, kun ei mahda mitään asioille niin ei mahda mitään. Enkä tässä tarkoita vaan työasioita. Rentoutuminen on ollut pakkorako, alkoi nimittäin niskat olla sen verran jumissa että fyysinen huono olo ei ollut kaukana... Rentoutuminen tarkoittaa kuitenkin kaikkea muuta kuin nukkumista, vaikka nukkuminenkaan ei mikään huono keino olisi. En vaan osaa nukkua. En yksinkertaisesti osaa nukkua kovinkaan paljon kello 10 pidempään, kun ennätin jo tottua aikaiseen heräämiseen. Katsotaan miten tämä tästä edistyy...


Nyt aikomuksena on alkaa kierrellä tapahtumia ja raportoida niistä viime kesän tapaan blogissa. Pyöräilyn ja valokuvauksen parissa on aika kulunut ihan kivasti, mutta työnhaku on ykkösprioriteetti ja koko ajan pidetään silmät auki ja peukut pystyssä.