Onko sinulle ikinä käynyt niin, että jokin kappale rupeaa soimaan päässä eikä siitä pääse eroon ? Onko sinulle kehittynyt niin sanottu korvamato ? Tai napsahtaako pääsi sisällä käyntiin jukeboksi ykskaks yllättäin ? 

Kautta aikain on tehty kaiken maailman tutkimuksia siitä, kuinka musiikki vaikuttaa ihmiseen. Se voi vaikuttaa rauhoittavasti, ärsyttävästi, energisesti... Toisin sanoen musiikista voi olla apua tietyn tunnetilan saavuttamisessa tai ylläpitämisessä. Se on ihan tervetullutta. Mutta entäs, kun kuulet jonkin kappaleen ja siitä ei pääse eroon, ns. korvamato ? No thank you. Mikään ei ole ärsyttävämpää. Tai kun joku yllättävä, alitajunnasta hyökyaallon lailla hyökkäävä tunne napsauttaa "jukeboksissa" päälle jonkun kappaleen ? Lieneeköhän moista tutkittu ? Onneksi niistä kuitenkin pääsee suht nopeasti eroon, jos on jotain mielekästä tekemistä - muuten ne voivat jäädä asustelemaan "korvamadoiksi" ärsyttävän piiiiiiiiiitkäksi aikaa - eller hur ? ;)

Tulee mieleen vuosituhannen vaihteen kulttisarja, lakiasiaintoimistoon sijoittuva Ally McBeal, jossa ainakin Allylla ja "Pullalla" oli ns. teema-laulut. En muista tarkalleen, mikä niiden merkitys oli, mutta jotenkin ne varmaan liittyivät juuri tunteisiin ja niiden hallintaan. Ikään kuin tunteita voisi ainakaan karjalainen juurikaan hillitä ja hallita. Ja toisaalta taas, pitäisikökään?  "Pulla" kuunteli melko usein tätä Barry Whiten biisiä: http://www.youtube.com/watch?v=g1-9vw8cUi8 Ja Allyn kappale... No, ei siitä sen enempää. 

Tämä aihe tuli mieleen, kun viime viikolla törmäsin tavaratalossa maleksiessani kahteen entiseen työkaveriin, K:hon ja P:hen. Eihän siinä mitään, ihan kiva heitä on nähdä, mutta sitä mielestäni liiallista ystävällisyyttä ja myötätuntoa minä en kestä. Heille se on ihan normaalia toimintaa eikä siinä ole mitään pahaa, mutta tässä tilanteessa, kun määräaikaisen työni loppumisesta on suht lyhyt aika ja pidin työstäni oikeasti todella paljon, reagoin rajusti. Sekin työstä pitäminen on todella kaksjakoinen juttu: toisaalta, kun viihtyy työssä ja pitää siitä, saa parhaan hyödyn irti sekä itse että työnantaja - toisaalta taas siinä ampuu itseään ns. jalkaan, koska nykyaika on määräaikaisuutta ja sieltä joutuu lähtemään pois, mutta silti haluaa tehdä parhaansa ollakseen hyödyksi. Mutta nyt meinaan eksyä aiheesta. Yhden ystävällisen henkilön kommentit nyt vielä kestäisi, mutta kun vielä toinen tulee taka-alalta yks kaks yllättäin ja - yllättää :D No, kuulumisten vaihtamisten jälkeen tiemme erosivat (jälleen) ja jukeboksini naksahti päälle: Ikävä. Ja koskapa olin tavaratalossa aikaani kuluttamassa ja tekemistä oli varsinaisesti vasta tunnin kuluttua, kappaleesta ei niin vain eroon päästykään. Eikun vaan pikasiirtyminen kadulle aikaa kuluttamaan, jos vaikka ruska karkottaisi Ikävän. Hassuintahan tässä on se, että en ole mikään Pave Maijas-fani, enkä ole varmaan kuullutkaan biisiä kuin ehkä max. 5 kertaa eläissäni. Nyt kuuntelin, ihan oikeastikin: http://www.youtube.com/watch?v=MTIOSSDrD-U&spfreload=1 Eihän se ihan tähän tilanteeseen täysin sopiva kappale ole, mutta minkäs pään sisäiselle jukeboksille mahdat ? Sieltä valikoituu, mikä valikoituu ;) 

Olen aina pitänyt melodian lisäksi sanojen roolia kappaleissa todella tärkeänä ja lempparibiisejäni ovatkin sellaiset, jotka jollain tavalla ovat kolahtaneet omalle kohdalle eli vedonneet tunteisiin, kuten varmaan monilla muillakin. Nämä ovat niitä, joiden sitten halutaan kuuluvan ja motivoivan, ehkä ne olisivat niitä "teemalauluja". Minulla niitä ovat mm. Mariskan räpkaudelta tuttu Rajaton ja Sananvapaus, Queenin We will rock you ja The Show Must Go On sekä Beatlesien Hard Days Night. Viime aikoina ei onneksi kauheasti ole jukeboksi mellakoinut. Joskus piloillani kaverin kanssa pohdin, mikähän minun teemalauluni voisi olla, silleen Ally McBeal -henkeen. En millään keksinyt, mutta kaveri keksi yhteisten työkokemusten perusteella: http://www.youtube.com/watch?v=bM-gjvlQPzE&spfreload=1 Hmmm... Ihan hyvä kappale, mutta ei ole kyllä soinut "Jukeboksissa" - ja ihan hyväkin niin, pysyis vaan muutkin poissa ;) Niin, ja siitä, että kutsun kappaleiden soimista "Jukeboksiksi" ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä, minusta se vaan kuulostaa kauniimmalta kuin "korvamato", ja positiivisemmalta :)