Joitakin viikkoja sitten leffateatterin salissa ensimmäinen havaintoni oli Ben Affleckin ääni: ”As you all know, my wife, Amy Elliott Dunne, disappeared three days ago.” Pian siirsin katseeni valkokankaalle samalla kertaa surullisen ja romanttisen musiikin houkuttelemana. Ja jäin koukkuun traileriin.  

Parikymmentä sekuntia ihmettelin, miten ihmeessä elokuva tuntui niin tutulta. Oliko kenties taas tehty joku kammottava jatko-osa jollekin ikiaikaiselle suosikilleni ? Pian rattaat aivoissani onneksi raksahtivat kohdilleen: kyseessä oli elokuvaversio Gillian Flynnin Kiltti tyttö-kirjasta, jota tuskin maltoin laskea hetkeksikään käpälistäni sen niihin kerran saatuani. Flynn kirjoitti todella koukuttavasti ja mielikuvitukseni laukkasi. Trailerin nähtyäni päätin siltä istumalta käydä katsomassa leffan teatterissa. Enkä pettynyt.  

Nick Dunnen ja hänen vaimonsa Amyn viidentenä hääpäivänä Amy katoaa. Kaikki viittaa siihen, että Nick olisi tappanut vaimonsa. Hänellä on ollut suhde, hän ei kerro kaikkea poliisille – kaiken kaikkiaan hän käyttäytyy hyvin epäilyttävästi. Toisaalta Amy näyttää olleen varsinainen mallivaimo. Tapausta tutkiva etsivä on perusteellinen ja epäileväinen, mutta todisteita Nickiä vastaan kertyy ja Nickistä tulee kansakunnan vihollinen numero yksi. Tietenkin tämä hyypiö tappoi vaimonsa – vai tappoiko ?  

Ben Affleck on alussa ehkä hieman puiseva, mutta elokuvan edetessä hän solahtaa avioliittoaan itsestäänselvyytenä pitävän Nick Dunnen nahkoihin. Rosamund Pike Amyna puolestaan... Hrrr... suorastaan aiheuttaa vilunväristyksiä. Tässä sopassa näyttelijävalinnat olivat kaiken kaikkiaan onnistuneita. Erityismaininnan ansaitsee pääpariskunnan lisäksi etenkin huomioni varastanut, parhaiten ehkä tv-sarjoista Teinitohtori ja Ensisilmäyksellä tunnettu Neil Patrick Harris sivuosassaan Amyn entisenä poikaystävänä, joka saapuu auttamaan etsinnöissä. Ja kun soppakauhaa heiluttamaan laitetaan David Fincherin kaltainen ohjaajakonkari, on tulos taattu:  

Trilleri, joka paikka paikoin aiheutti epäuskoisia naurunpyrskähdyksiä ja kauhistuneita huokauksia puhumattakaan parin sydämenlyönnin väliin jättämisestä jännitettäessä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai pikemminkin, mitä todellakin uskomattoman kiero ihmismieli seuraavaksi saa päähänsä.

Osansa hyytävän trillerin toteuttamisessa oli tietenkin myös onnistuneella käsikirjoituksella. Kerrankin onnistunut veto laittaa itse kirjailija sovittamaan käsikirjoitus elokuvaan, en muistakaan milloin viimeksi olisin vastaavaa nähnyt.