Normaalisti en lue kauhukirjallisuuden kruunaamattoman kuninkaan, Stephen Kingin, kirjoja. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen houkuttelevan kannen ja takakannen lyhyen esittelyn perusteella.
Paistaa se päivä risukasaankin, voisi Clay Riddell tuumia. Työtön, juuri avioeroa elävä sarjakuvapiirtäjä on vihdoin saanut sarjakuvasopimuksen, joka takaa hänelle erittäin hyvän toimeentulon. Sopimuksen allekirjoittamistilaisuudesta tullessaan Clay päättää poiketa jäätelölle ja näkee järjettömiä tapahtumia. Mies puree koiraa korvasta, nuori tyttö puree pukunaista niin että tämä kuolee verenhukkaan, ruumis lentää ikkunan läpi taivaalle… Pian Clay ymmärtää, mistä on kyse ja kiittää onneaan. Sekasorron ja järjettömyyden aiheuttaa niin sanottu pulssi, joka tekee ihmisistä täysin estottomia, villejä ja alkukantaisia hirviöitä.
Clayta huolettaa vaimonsa ja poikansa kohtalo, joten hänen on päästävä kotiin keinolla millä hyvänsä. Matkakumppaneikseen hän saa pari muuta pulssilta välttynyttä onnekasta. Pikku hiljaa matkan varrella Clay ja kumppanit huomaavat, että pulssin uhreiksi joutuneet ihmiset eivät jää lopullisesti tappajiksi, vaan heistä alkaa kehittyä jotain uutta ja vielä kaameampaa… Tässä yhä teknistyvämmässä maailmassa elävä ihminen tarttuu Kuulolla-opukseen mielenkiinnolla ja valmiina mihin vain. Tai niin hän luulee. King nostaa esiin uuden puolen tekniikasta. Varsinkin tekniikan parissa opiskelevat tai työskentelevät tuskin malttavat laskea kirjaa käsistään uuden näkökulman joko hyväksyäkseen tai kyseenalaistaakseen. Muistakaa, tämä on kuitenkin vain fiktiota...Jotenkin kirjasta tulee mieleen George Orwellin Eläinten vallankumous. Siinähän siat tekevät vallankumouksen syösten juopon maanviljelijän vallasta, mutta sen sijaan, että eläinten olot paranisivat sikojen valtakaudella, ne huononevat. King puolestaan nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä tapahtuisi, jos tekniikka kääntyisikin ihmistä vastaan. Vaikka vertailu tuntuukin vastenmieliseltä, on pakko todeta, että Eläinten vallankumous on houkuttelevampi ja parempi. Yritin lukea Kuulolla-kirjaa toisenkin kerran, mutta en jaksanut lukea enää ensimmäisten kymmenen sivun jälkeen. Eläinten vallankumouksen olen lukenut n.4 kertaa…Stephen King – Kuulolla. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 2007.
Kommentit