Pienissä flunssalääkityshuuruissa katsottuna Transcendence on todella, todella, todella jännittävä elokuva. Appelsiinivodkan siivittämänä elokuvan käänteentekevimmät kohtaukset tuntuvat jopa todenmukaisilta. Näin voisi käydä, jos annamme vallan tekoälylle. Ja mihinkäs muuhun, näin sivumennen sanoen, suunta on, kun ajattelee autoa, joka ohjaa peruutuksen tekemisessä – tai mikä vielä pahempaa, ohjaa itse itseään, kuten Google-auto...
Kuulostaa ehkä hieman oudolta näin tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta valmistuneelta tradenomilta, mutta en todellakaan halua, että tämä on mahdollista tulevaisuudessa. Eksyäkseni mahdollisesti hieman aiheesta, on sanottava, että tekoäly on ehkä pahinta, mitä ihmiskunnalle voi tapahtua. Minä ainakin tulen vastustamaan kaikkea automaattista; ajan vanhoilla autoilla, en käytä lainausautomaatteja kirjastossa (palautusautomaatit ovat asia erikseen, lainaus on henkilökohtainen asia, mutta siihen palataan ehkä myöhemmin) ja en todellakaan halua, että silloin, kun erehdyn lääkäriin menemään, minua sorkkii joku tekoäly nanoteknologian voimin, eikä oikea ihminen – vaikkakin ihmisellä on aina suuri erehtymisen mahdollisuus ja koneella olisi käytössään rajattomat korjausmahdollisuudet, kuten Transcendencessa esitetään: haavat parantuvat käden käänteessä, syntymästään saakka sokeasta tehdään näkevä... Niin kauan, kun tekoäly on ihmisen ohjattavissa, tuen sitä. Kun alkaa vaikuttaa siltä, että mennään liian pitkälle, kuten jo nyt itseohjaavien Googleautojen kohdalla, suhtaudun asiaan vähintäänkin suurella varauksella.
Elokuva on jännittävä juurikin sen vuoksi, koska sen tapahtumat eivät välttämättä ole kovinkaan monen kymmenen vuoden päässä. Lienevätkö viidenkään. Tai ainakin voisin kuvitella näin olevan. Vodkahuurut vain saavat mielikuvituksen laukkaamaan, sanotte. No ei. On sanottava, että vaikka olisin katsonutkin elokuvan ilman flunssanestolääkitystä (joka taitaa kyllä valitettavasti olla myöhässä, näin sivumennen sanoen), niin silti leffa olisi herättänyt aikamoisia ajatuksia nykyisyydestä ja tulevasta. Ja saanut kiittämään onneaan, että en ole valinnut uraa (tai sattunut pääsemään töihin, pikemminkin) nanoteknologian tai tietojenkäsittelyn alalle, sinne päin viittaavasta koulutuksesta huolimatta.
Ainakin dvd:tä, todennäköisesti myös elokuvateatteriversiota, on myyty enimmäkseen Johnny Deppin nimellä. Siihen nähden hän on suhteellisen pienessä roolissa – vaikkakin lopussa nähdään taas kokonainen Depp eikä vain kuulla ääntä. Vaikka Morgan Freeman on suht pienessä roolissa elokuvassa, hänen nimensä on teksteissä seuraavana – eikä turhaan, myönnettävä on. Vaikuttava suoritus. Pääpari Johnny Deppin ja Rebecca Hallin jälkeen tärkeimmässä roolissa oleva Paul Bettany ei näköjään vielä ole kovin suuri nimi Hollywoodissa, joten hänen nimensä voi mainita dvd:nkin kannessa vasta seitsemäntenä. On sanottava, että Bettany kuitenkin tekee todellä väkevän roolisuorituksen tekoälyn parissa työskentelevän tiedemiehenä, joka uskaltaa esittää myös epäileviä mielipiteitä. Niin sen olla pitää. Niin kauan, kun tekoälyn parissa työskentelevät eivät lumoudu mahdollisuuksista, vaan osaavat myös pitää oman järjen, ihmiskunnalla on toivoa.
Huh. Siinäpä ajatuksia, joita harva elokuva herättää. Yleensä scifi-elokuvat ovat niin kaukana todellisuudesta kuin olla voi. Voitte olla samaa mieltä, vapaasti voitte olla myös eri mieltä. Suomi on onneksi vapaa maa. Katsokaa elokuva, ja kertokaa, mitä ajatuksia se teissä herätti. Kuuntelen mielelläni. Saatan vastatakin kommentteihin. Onneksi en osaa vielä sitä, mitä muka-Will Caster elokuvassa: lukea tunteita ja ajatuksia. Ei kun hetkinen...
| Alk.per.nimi: | Transcendence |
| Pääos.: | Johnny Depp, Rebecca Hall, Paul Bettany, Kate Mara, Morgan Freeman, Cillian Murphy, Cole Hauser |
| Genre: | Dvd:n kannen mukaan toiminta/trilleri/scifi, mie sanon toimintascifi, ei trillerii |
| Ohjaaja: | Wally Pfister |
| Tuotantovuosi: | 2014 |
| Ikäraja: | 12 |
| Kesto: |
1 h 54 min |
| DVD:n ekstrat: |
Ei ole |
Kommentit