Työ reppuihmiset ootte kyllä oma lajinsa! 

Tämä työkaverin toteamus eräänä päivänä kuukausia sitten sai nauramaan. Olen tiennyt olevani jollain tavalla outo. Jollain tavalla erikoinen. Monesti ajattelen aivan eri tavalla kuin moni muu samassa tilanteessa. Niin on ollut niin kauan kuin muistan. 

Ikinä en kuitenkaan ole ajatellut kuuluvani mihinkään lajiin. Muuhun kuin karjalaisten heimoon; kovaääninen, itkee ja nauraa ilosta ja surusta... Mutta reppuihminen? 

Kuulustelin taannoin työkaveriani siitä, mitä hän kyseisellä lausahduksellaan tarkoitti. Ei muistanut enää koko keskustelua, mutta kun avasin vähän sitä, mitä itse siitä muistin, alkoi lyyti kirjoittaa. Tämä käsilaukkua käyttävä naisihminen oli kiinnittänyt erityistä huomiota reppuihmisten käyttäytymiseen.

Reppuihminen kulkee joka paikkaan reppu selässä. Jos tarvitset särkylääkettä, reppuihmiseltä löytyy sitä. Jos tarvitset varasukat, reppuihmiseltä löytyy ne. Jos tarvitset darts -tikat, nenäliinoja, terveyssiteitä... Reppuihmiseltä löytyy ne. You get the drift? Kaikkea mahdollista käytännössä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tilanteisiin, kertoi käsilaukkuihminen. Autoileva käsilaukkuihminen, ollakseni tarkempi. 

Reppu on kätevä - etenkin ellet autoile vaan lähinnä kävelet ja pyöräilet. Joskus tämä reppuihminen käyttää myös olkalaukkua, mutta senkin on oltava tilava. Sinne on mahduttava sadetakki, lompakko, puhelin, käsidesi, juomapullo... Festarivarustus siis! Ja kaikkeen on varauduttava. Käsilaukku tuntuu liian... naismaiselta ja sitä paitsi käsilaukku voisi tipahdella tämän reppuihmisen äkkinäisistä liikkeistä - ja sittenkös sitä vasta pulassa oltaisinkiin. Tunnustan siis olevani reppuihminen ja ylpeä siitä.