Raadollinen eläin

Tämän aineen kirjoitin lukiossa vuonna -98 tai -99 saaden 80 pistettä. Opettaja kommentoi sisältöä hyväksi - paikoin mukavan yllättäväksi, osin hyvän rakenteensakin ansiosta. Tiivistämisessä toki olisi ollut tekemistä, samoin kuin joidenkin faktojen tarkistamisessa. Kirjoittamisajankohtana tietokonevastainen aikakauteni oli kuitenkin vasta pikkuhiljaa lopuillaan, joten sallittakoon nämä faktalipsahdukset tämä huomioiden...

Laiva uppoaa törmättyään jäävuoreen, tiedemies herättää dinosaurukset henkiingeeniteknologialla, tunneli romahtaa ihmisten niskaan... Kuulostaako tutulta? Osa katastrofielokuvista käsittelee todellista,oikeasti tapahtunutta aihetta, kuten Titanic, osa on täydellistä fiktiota, kuten Jurassic Parkin juoni, jossa hirmuliskot herätetään henkiin.

Katastrofielokuvat kiehtovat meitä sitä enemmän, mitä kauheampia ja tuhoisampia aiheita ne käsittelevät. Meitä kiehtovat onnettomuudet ja ajatus tulevaisuuteen näkemisestä. Haluamme saada elämäämme jännitystä elokuvien kautta ja ehkä nauttia muiden kärsimyksestä. Jos joku todellisuudessa nauttii muiden kärsimyksistä ja veren näkemisestä, häntä pidetään outona sadistina. Katastrofielokuva antaa hänelle mahdollisuuden nauttia kärsimyksistä ilman muiden tuomiota. Tavallaan katastrofileffa siis on pakotie todellisuudesta, mutta myös todellisuutta heijastava peili.

Nykyään elokuva, jossa ei ole rakkauden elementtiä, on poikkeus säännöstä. Myös katastrofifilmeihin on ilmestynyt traagista rakkautta. Kun soppaan vielä lisätään rooleihin sopivat näyttelijät,ammattitaitoinen ohjaaja ja hommansa taitava muu kuvausporukka,suurmenestys on taattu. Kuluvan vuoden puolella reseptin toimivuuden on jo ehtinyt todistaa etupäässä Titanic. Nähtäväksi jää, miten käy 11.9. ensi-iltansa saaneelle jenkkiversiolle 1950-luvun japanilaisesta klassikosta,Godzillasta. Itse en sitä ole nähnyt, mutta erilaisten arvostelujen ja aiheen perusteella luulisin, että siitä tulee vähintään yhtä suosittu kuin Jurassic Park oli aikoinaan.

Kuvitteellisissa katastrofileffoissa,kuten Jurassic Parkissa, kiehtovimpia ovat sen "pääosanesittäjät", jotka tässä tapauksessa sattuivat olemaandinosauruksia. Ne eivät tunnu yhtä todellisilta kuin Titanicin onnettomuus, koska ne ovat kuolleet sukupuuttoon miljoonia vuosia sitten, ainakin tiedemiesten mielestä. Elokuvien tekijät tuntuvat kuitenkin olevan eri mieltä. Tästä kielii ainakin se,että he ovat tarttuneet hanakasti dinosaurusideoihin. Eikö olisikin todella mukavaa ja outoa, jos jostakin syrjäisestä laaksosta löytyisi ihka elävä dinosaurusyhteisö, tai jos tiedemiehet onnistuisivat yhä tarkemmilla ja hienommilla laitteillaan herättämään dinosaurukset henkiin? Yhä teknologisoituneemmassa maailmassa meitä kiehtoo fiktioleffassa sen juonen toteutumismahdollisuus. Ehkä me itse olemme joskus mukana tekemässä mahdottomasta mahdollista.

Todellisuuspohjaisissa katastrofifilmeissä kiehtoo ajatus muistelemisesta tai lukemamme vertailusta elokuvaan. Ehkä tunnemme joitakin ihmisiä, jotkaovat selviytyneet Titanicin onnettomista tapahtumista, tai ehkä varsinkin suomalaiset haluavat verrata Titanicin tapahtumia meitä sekä ajallisesti että kansallisesti lähempänä olevaan Estonian uppoamiseen.

Viime kesänä tulvat tekivät Intiassa satoja tuhansia, elleivät jopa miljoonia ihmisiä kodittomiksi, Pohjois-Koreassa suunnilleen saman verran ihmisiä rimpuilee hädissään nälänhädän kourissa ja vastikään hirmumyrsky Georges riehui Karibialla ja Yhdysvalloissa nostattaen kuusimetrisiä hyökyaaltoja ja repien talojen kattoja tuulen mukaan. Ainakin Georgesista saisi hyvän elokuvan. Nyt vain odottamaan, milloin joku rahanhimoinen, ökyrikas ohjaaja tai käsikirjoittaja hoksaa saman.

Oletko ikinä miettinyt, miksi Bermudan kolmiosta ei ole tehty elokuvaa? Mysteeri on kuitenkin kiehtonut ihmisiä jo vuosisatojen ajan, ja mielenkiinto vain kasvaa sitä mukaa, kun kolmion muotoinen alue nielee suuria laivoja, veneitä ja kaikkea mahdollista meren pohjattomaan vatsaan. Ainakin minua aihe kiinnostaa paljon, vaikka siitä ei viime aikoina mitään suuria otsikoita olekaan revitty irti. Tutkijat ovat tutkineet ilmiötä ja saaneet aikaan mielestään hyvän selityksen.Senkö pitäisi meitä tyydyttää? Minua selitykset eivät ainakaan saa hurmioitumaan. Olisi paljon romanttisempaa ja mielenkiintoisempaa, jos Bermudan kolmion katastrofit aiheutuisivat jostakin vuosisatoja sitten kuolleen merimiehen tai lentäjän haamusta, tai jos avaruusoliot tai meren pohjaan uponneen kaupungin, Atlantiksen, vesielämään sopeutuneet asukkaat sieppaisivat merimiehiä, laivoja ja kaikkea mahdollista tutkiakseen, vietetäänkö maapallolla niin sanottua sivistynyttä elämää vai ollaanko täällä alkukantaisia villi-ihmisiä.

Tästäkin saisi paremman kirjoittamalla kunnollisen loppukappaleen, välttämällä slangisanoja ja tarkistamalla faktat kunnolla, mutta silloin se jäi tekemättä - nyt ollaan jo viisaampia ja vanhempia, ja tiedettäisiin sentään että miten sen saisi paremmaksi ;)