Tällä viikolla sattuu ja tapahtuu. Puhelimella on ollut suuri osa kaikissa tapahtumissa, tähän mennessä. Loppuviikosta en vielä tiedä.

Se alkoi puhelinsoitolla maanantai-iltapäivällä. En ollut päässyt jatkohaastatteluun hakemaani työpaikkaan. Noh, hyvä että ilmoittivat. Se jatkui puhelinsoitolla, jossa kysyttiin, voisinko tulla haastatteluun hakemaani työpaikkaan. Jatkoa seurasi tänä aamuna, haastattelussa.

Oikeastaan se alkoi viime torstaina, kun sain tekstiviestin serkultani. Epäilin ensin viestin sisällön perusteella, onko se tullut oikealle henkilölle. Kun sain toisen viestin, olin jo varma että suostun. Yksityiskohdat on vielä hiomatta. Se tehdään huomenna. Kysehän on siis perinteisestä JP-hommasta. Työstä, joka ajoittuu sunnuntaille. Kokemusta minulla on JP:ksi muuntautumisesta yläasteen näytelmäkerhon joulunäytelmästä sekä hetkittäisistä pelleilyistä tältä syksyltä. Olen varma, että JP:nä olo menee nyt paremmin kuin yläasteella. Silloin nimittäin sattui katastrofi- muistan sen vieläkin: mikrofoneja ei ollut tarpeeksi, ja JP:n ääntä eivät kuulleet muut kuin osa eturivissä istuneista katsojista ja kanssanäyttelijöistä. Nyt ei tarvita mikrofonia, mutta ääntä on muunnettava. Noh, naamarihan tekee sen osittain, mutta otan tämän työn sen verran vakavasti, että muunnan sitä muutenkin. Ramppikuume iskee...no ei vain, mitäs jännättävää tässä on.

Jännättävää sen sijaan on muuten loppuviikolle tai seuraavalle viikolle. Nimittäin työhaastattelun tulos. Aijai jai...Mitenhän käy. Tässä vaiheessa haastateltavina oli enää 6. En tullut kysyneeksi, paljonko oli hakijoita. Työnantaja haastattelee ilmeisesti vielä semmoset 3-4? En muista, olin niin jännittynyt...Noo, loppuviikosta tai seuraavalla viikolla kuulee, miten kävi. Kielitestit menivät mielestäni ihan ok, yllättäen. Eli ei niin kovin yllättäen ;) Osaa sanoista en kyllä saksaksi muistanut kuollaksenikaan...tai ehkä tuo on liian jyrkkä sanamuoto. En vain muistanut, sillä sipuli. Englanniksi olikin sitten huomattavasti helpompaa. Mutta on kai se, kun on lukenut toista kieltä kolmannelta luokalta lähtien ja toista vasta yläasteelta. Plus se fakta, että englanninkielisiä ohjelmia tulee töllöstä huomattavasti enemmän kuin saksan kielisiä, kun Marienhofkin lopetettiin aikoinaan...Byhyy..Saksankieliset dekkarit ovat kyllä hyvin tehtyjä, mutta esitysajasta johtuen niitä ei juuri ole tullut seurattua. Siitähän se kieli tarttuisi...kuten on tehnyt englannin kohdalla.

Nyt taidan lopettaa tämän tähän ja mennä katselemaan viime hetken joululahjoja. Suurin osa on jo hankittu, mutta vielä on jotain säätämistä...