Sunnuntai on kotitalouspäivä. Siivousta. Tiskausta. Pyykkäystä. Ruuan laittoa. Kaikkea joutavaa. Tämän kaiken joutavan piristykseksi kaivataan jotain. Nykyään yhä enenevässä määrin löydän itseni ulkoa. Mikä lie, häiriö ajatusmaalimassa ;) Yritettyäni tavoittaa jotakuta seurakseni Pyhäselän maisemia katselemaan ja epäonnistuttuani siinä, päätin nykäistä itseni mukavaakin mukavammasta tuolista (johon olin kaiken raadannan jälkeen romahtanut) ja yksinkertaisesti kävellä ovesta ulos, sinne minne jalat vievät. Ja nehän veivät.

Tällä kertaa jalkani veivät Sinkkolan kotieläinpihaan, jonne kuvittelin meneväni lähinnä katselemaan taidetta Navettagalleriaan. What did I know... Vaikka miljöö on tietenkin viihtyisä ja mielenkiintoinen, pakko myöntää, että ihan hieman petyin gallerian tarjontaan. Onnekseni "ulkoilmagalleria" pelasti päivän. Pihalla ilmeisesti esitettiin tai vähintäänkin harjoiteltiin jotain esitystä, jossa taidettiin laulaa loilahtaakin, mutta ainakin yksi tärkein osa galleriasta muodostui sianharjaksesta (maalareiden sisäpiirivitsi) - nimittäin ihan ihka elävät possut:

 

Nämä ammut ne vasta mielenkiintoisia olivatkin. Melko seurallisia tapauksia taitavat olla, kuvastakin päätellen, mutta mitäs muuta voit alkuperäisiltä itäsuomalaisilta odottaa? Se näkyi myös siitä, että kun sanoin jotain, taaempi tuli ihmettelemään ihan lähietäisyydeltä, että mikäs otus siellä aidan takana seisoo. Siis myös utelias seurallisen lisäksi. Hmm...

Nämä kaksi kiliä, Nuijamies ja Näsiä, puolestaan olivat varsin veikeää seurattavaa. Näiden touhuilua seuratessa taisin viihtyä pisimpään. Ensin olivat kuin eivät välittäisi toisistaan mitään. Toinen vain köllötteli aivan aidassa kiinni ja odotteli ihmisten rapsutuksia toisen seuratessa tilanteen kehittymistä edempää. Jossain vaiheessa, kuin yhteisestä sopimuksesta, molemmat kuitenkin sirosti käpsehtivät tämän kaatuneen puunrungon luo ja rupesivat ihmettelemään sitä. Toinen toiselta puolelta, kuis muuten.

Kanojakin oli melkoinen lauma. Ja kukko tietenkin, nimeltänsä Steve :D Jostain syystä nämä otukset eivät kuitenkaan kauheasti mielenkiintoani herättäneet, vaikka kieltämättä komeita elikoita ovatkin...

...kunnes hoksasin kanatarhan infosta, että osa siipiveikoista on äitini kaimoja :D Sitten katselinkin niitä harmaita ihan eri silmällä. 

Ja olihan siellä myös lampaita. Joista yksi jopa suostui poseeraamaan kuvaajalle, kun aikansa maanitteli :D 

Ei yhtään hassumpi irtiotto kotitalouspäivästä. Ja kotiin tultua sitten loput askareet... 

Mutta vakavasti puhuen: kannattaa käyttää hyödyksi mahdollisuus tutustua eläimiin kauniissa miljöössä. Juoda Reilun kaupan kahvit idyllisessä puutalossa. Kokea Teatteri Traktorin teatteriesityksiä upeassa kesäsäässä. Jos mietit, mitä tehdä lasten/lastenmielisten/muualta tulleiden vieraiden/serkkujen ja serkun tätien kummien kaimojen kanssa heidän ollessaan vapaalla, elä mieti ennee. 

Lisätietoa Sinkkolasta Joensuun kaupungin nettisivuilla ja kotieläinpihan sivuilla Facebookissa.

Kaupungin sivujen mukaan Sinkkolassa olisi ollut myös luppakorvaisia karvaotuksia, mutta ne onnistuivat välttelemään minua kyllä ihan täysin. Toivottavasti teillä on parempi tuuri näiden Pupu Tupunan serkkujen tapaamisen suhteen.