Nyt on kuulkaas niin, että tämä blogi jää ainakin tauolle. Pahimmassa (tai jonkun mielestä ehkä parhaimmassa) tapauksessa kokonaan hyllylle.

Into on karannut jonnekkin löytämättömiin eikä valokuvauskaan enää innosta niin, että kuvia olisi tänne jaettavaksi asti. Useamman kuukauden hiljaiselon jälkeen tämä ehkä oli jo jonkun mielestä arvattavissakin. Minun ainakin. Ehkä palaillaan joskus, ehkä ei. Katsellaan.

7.10.2011 jäänee mieleen päivänä, jolloin kävin elämäni ensimmäisen kerran katsomassa elokuvan sen ensi-iltana. Lisäksi oli lomaviikkoni viimeinen arki-ilta, muutenkin juhlimisen arvoinen päivä ja työnantajani tarjosi elokuvanautinnon kulttuuriseteleiden muodossa. Kertakaikkiaan mainiota :) Kunnian sai suosikkinäyttelijöitteni Krista Kososen, Kai Lehtisen ja Peter Franzénin tähdittämä Syvälle salattu.

Ympäristöasioita hoitava uralleen omistautunut juristi lähtee sukunsa entiseen kotikylään pelastamaan kylää sitä uhkaavalta tuholta. Matkaan lähtevät Julia Mannerlan (Krista Kosonen) itsensä lisäksi hänen 9-vuotias poikansa Niko sekä heidän rakas koiransa.

Majapaikka on varsinainen rotankolo, mutta eipä Julialla olekaan aikomusta pitkään siellä viipyä. Paikkaa vuokraava entinen opettaja Elias (Peter Franzén) kertoo Julialle ikivanhasta kansantarusta, jonka mukaan järvessä elää vedenhenki, jota on pitänyt lepytellä ihmisuhreilla. Tarina yhdistettynä Julian sekavaan elämäntilanteeseen, kylän tapahtumiin sekä pikkuhiljaa paljastuvaan suvun vaiettuun salaisuuteen aiheuttaa sen, että juristimme lapsuusmuistot alkavat kohota pintaan koetellen uskoa läheisimpiin ja myyttinen taru vaikuttaa muuttuvan todeksi.

Psykologinen trilleri. Sitä sanaparia voi harvemmin käyttää kuvaillessa kotimaista elokuvaa. Vaan nytpä voi. Eikä kehnompi lajityyppinsä edustaja olekaan. Paikoin Syvälle salattu vetää vertoja jopa amerikkalaisille ja brittiläisille lajisisaruksilleen, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vastoittain Kinolta tullut Ashton Kutcherin tähdittämä Perhosvaikutus. Katsojan tunteet vaihtelivat hätkähdyksestä liikutukseen ja jännitykseen...

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Suosikkinäyttelijöitteni lisäksi elokuvavalintaan vaikutti suuressa määrin se, että muistelin kuvan olevan kuvattu Pohjois-Karjalassa ja läksin katselemaan tuttuja maisemia. Välillä olinkin tunnistavinani joitain paikkoja, mutta pakko myöntää, tapahtumien temmatessa mukaansa puristin käsivarsiani tiukasti enkä muistanut seurailla maisemia :D Vaikka näennäisesti vaikutti siltä, että tarina sai päätöksensä, jotenkin kuitenkin jäi tunne, että jotain jäi puuttumaan; ehkäpä siihen vaikutti se, että Franzénin hahmon osuus asioihin jäi hieman auki. Mutta toisaalta, sehän jättääkin suuren maailman tyyliin vain takaportin auki jatko-osalle... Eikun vaan kehittelemään :)

Kuten ehkä ootte saattaneetki huomata, blogi on viettäny taas kuukauden päivät hiljaiseloa... Hävettää myöntää, mutta ei vaan saa aikaiseks kirjoittaa/kuvata mitään, on semmonen blokki päällä. Ei sillä, etteikö tapahtumia esimerkiks olis ollut, mistä kirjoittaa.

Toisaalta kyse on tietynlaisesta "writers´blockista", toisaalta taas oon yrittäny ottaa vähän rennommin ees jossain asiassa. Kävin esimerkiksi Kerubi Open Air-tapahtumassa - ilman kameraa ja ihan ex tempore-meiningillä. Vain ja ainoastaan nauttimassa musiikista (Scandinavian Music Groupista huomattavasti enemmän kuin Suvi Teräsniskasta - jälimmäisellä oli hyviä vetoja tasan 2, Jolene ja se sen joku hittibiisi...) ja erittäin hyvästä seurasta.

Viime viikolla kävin Sadonkorjuu-tapahtumassa, joka muuten vietti 20-vuotisjuhliaan Joensuun Matkustajasatamassa 9.-10.9... Kuvia ei nyt tullut em. syistä, vaikka taisinkin viime vuonna uhota nyt sitten testaavani uuden järkkärini. Nautiskelin ruokatunnilla ruispuuroo maanmainion musta-punaherukkahillon ja maidon kera, njam :) Ja tulihan ne pakolliset hunajatkin ostettua, tällä kertaa sillä mielellä juoksevaa, että jos joskus sais aikaiseks tuohon ruuanlaittoon taas enemmän perehtyy - joissain resepteissä mitä oon silmäilly, tarvitaan moista ihmettä :) Sadonkorjuu-tapahtuma ilmeisesti siirtyy ens vuodeks Reijolaan ? Joku neropatti oli jo tekstiviestipalstalla lehdessä irvaillut, että millähän ne jalankulkijat sitten sinne kulkevat, nyt on ollu niin hyvin torin kulmilla tuossa... Teki mieli vastata (mutta pihiydessäni en sitten lehteen vastannu vaan kihisin vain keskenäni), että ensinnäkin a) voisin ainakin kuvitella, että jonkinlainen yhteiskuljetus järjestetään ja b) onko se Reijola nyt muka niin kaukana ? Ei se ainakaan siltä tuntunu kun Niinivaaralla pyöräillessäni ajoin ohi paikasta, johon olin menossa (ei maailman suurin ihme, pakko myöntää) ja huomasin olevani kohta jo Reijolan huudeilla :D Tai noh, ajatuksiani pidemmälle paljastettaessa sanottakoon, että ilkeyksissäni ajattelin tekstailijan olevan juuri niitä, joille 1 (!) korttelin päässä torilta oleva ruokapaikka on liian kaukana, ja siksi siellä ei käydä. Oli miten oli, eiköhän kuljetusasia selvinne ensi vuonna asian ollessa hieman ajankohtaisempi. Sitä vaan, että kyllä minä ainakin jouten ollessani olisin valmis jopa pyöräilemään moisen pikkumatkan herkkujen vuoksi, mutta entäs, jos satun olemaan töissä ja haluaisin ruokatunnilla käydä ruishutulla ? Sitten olisikin visaisempi paikka. Vastaus tähän voisi olla se, että puuroa myytäisi taas myös mukaan. Saisi suurimmat puuronhimot tyydytettyä vaikka sitten iltasella tai seuraavana päivänä, how ever. Näin niinkuin kokonaisvaltaisesti ajateltuna ymmärrän hyvin paikan vaihdon, koska tarjontaa voidaan silloin laajentaa uusiinkin suuntiin. Mutta uteliaana jään odottelemaan ens vuoden tapahtumaa :)