Kesä-09 konsertti Joensuun torilla keräsi lauantai-iltana 30.5.torille kiitettävän joukon väkeä. Välillä tori oli täpötäynnä. Säiden haltijat hemmottelivat konserttiyleisöä, joka oli saapunut paikalle kuuntelemaan Karjalan sotilassoittokuntaa, mutta varmasti ennenkaikkea solisteja Veeti Kalliota ja Inga Söderiä.

Lämmittelyä...

Kapteeni Esa Lehtinen joukkoineen vahvistettuna taustalaulajilla Julia Eklund ja Teija Kontio toivotti yleisön tervetulleeksi parilla lämmittelykappaleella. Sen jälkeen olikin ainakin minulle tuntemattomamman kyvyn, Inga Söderin, vuoro hypähtää lavalle orkesterin solistiksi. Vaikka moni varmasti odotti jo Veeti Kallion saapumista, Söder aloitti yleisön lumoamisen What a Wonderful World-kappaleella. Myös Jamesien Brown ja Blunt kappaleet tekivät vaikutuksen. Mainiointa oli kuitenkin tapa, jolla Söder esiintyi; eläytymällä ja houkuttelemalla yleisöä osallistumaan. Varsinkin James Brownin biisi, jonka nimeä nyt en satu muistamaan, teki vaikutuksen, eivätkä Söderin esitys ja aurinkoinen sää voineet olla houkuttelematta hymynkaretta huulille.

Inga Söder ja taustalaulajat vauhdissa

Kuin huomaamatta olikin sitten Veeti Kallion vuoro astua lavalle. Vaikka tulinkin konserttiin lähinnä Kallion takia, ensimmäiset pari kappaletta eivät juuri sykähdyttäneet.

Veeti Kallio ja taustalaulajat jammailevat

Välillä trio näytti mallia, kuinka tanssitaan disco-tanssia...

Sen jälkeen meno parani kunnes salakavalasti olikin viimeisen kappaleen vuoro. Ennen Söderin ja Kallion duettona esittämää Ain't no mountain high enough- kappaletta kuitenkin tapahtui -  kruununa kaikelle, ikään kuin esiintyjät ja hyvä sää eivät jo olisi saaneet porukkaa harvinaisen hyvälle mielelle, vanhempi herrasmies halusi välttämättä kukittaa esiintyjät. Tyylikästä.

Kukitus

Ja illan päätösrevittely - Ain't No Mountain High Enough

Eikä unohtaa sovi myöskään tyylikästä lopetusta illalle...

Niin se vaan kesä alkaa kurkotella. Henkilökohtaisesti oon jo ennättäny hankkia väriä naamaani, mikä onki aika ylläri, ku en oo ikinä ulkona hirveesti viihtyny... Nyt pikkuhiljaa kuitenkii näin alkaa käydä, sillä mitäpäs muutakaan tekemistä sitä olisi, kun istua parvekkeella iltapäivän auringossa ja lukea hyvää kirjaa. Tai istuksia kavereiden kanssa puistossa tai torin laidalla ja ihmetellä elämän menoa. Pyöräilyäkään unohtamatta.

Työnhaku on tietenkin ykkössijalla, mutta pikkuhiljaa alan oppia myös rentoutumaan. Ja sekin olosuhteiden pakosta. Mitäpä sitä turhaan itseään stressaamaan, kun ei mahda mitään asioille niin ei mahda mitään. Enkä tässä tarkoita vaan työasioita. Rentoutuminen on ollut pakkorako, alkoi nimittäin niskat olla sen verran jumissa että fyysinen huono olo ei ollut kaukana... Rentoutuminen tarkoittaa kuitenkin kaikkea muuta kuin nukkumista, vaikka nukkuminenkaan ei mikään huono keino olisi. En vaan osaa nukkua. En yksinkertaisesti osaa nukkua kovinkaan paljon kello 10 pidempään, kun ennätin jo tottua aikaiseen heräämiseen. Katsotaan miten tämä tästä edistyy...

Nyt aikomuksena on alkaa kierrellä tapahtumia ja raportoida niistä viime kesän tapaan blogissa. Pyöräilyn ja valokuvauksen parissa on aika kulunut ihan kivasti, mutta työnhaku on ykkösprioriteetti ja koko ajan pidetään silmät auki ja peukut pystyssä.

Lomalaisen stressitaso alkaa uhkaavasti nousta kun huhtikuun loppu lähenee, katotaan mitä tästäkin tulee. Määräaikanen työsopimus on nimittäin vain sinne asti voimassa...

Nykysessä työpaikassani oon viihtyny hyvin, jopa erittäin hyvin, sen takia, että arvomaailma tuntuu niin omanlaiseltani. Työkaverit ovat mukavia. Asiakkaat ovat mukavia.

Työtehtävät ovat sopiva sekoitus rutiinia ja yllätyksellisyyttä, mutta pikkuhiljaa sitä kyllä alkaisi kaivata jotain uuttakin - tiedän nimittäin, että sielläkin olisi vaikka kuin paljon sellaista, jota voisin opetella, vielä. Pitäisikö ruveta utsimaan kaikesta mahdollisesta, miten tuo tehdään, miten tämä tehdään, miksi näin...  Itse nimittäin haluaisin oppia kaiken mahdollisen kaikesta mahdollisesta. Siis todellakin! Ja asettua vihdoinkin pikkuhiljaa aloilleni... Muuttaminen ei hirveästi houkuttele, kun on jo asunut elämänsä aikana n.15 paikassa...